Ennakkoluuloton

Vauhtihirmu tykkää Vatajan nakeista. Hän pitää myös vadelmahillosta. Tarjoilin hänelle nakin lautaselta ja kysyin jos hän haluaa jotain sen kanssa. Ajattelin lähinnä sinappia. Poika kävelee jääkaapille ja ottaa sieltä vadelmahillopurkin.
"Tahtoo hilloa."
"Ei kun nyt syödään ruokaa. Otatko sinappia?"
"Tahtoo hilloa."
"Mitä? Nakin kanssa?"
"Laittaa tähän." Osoittaa lautastaan.
"Hyvä on, laitetaan, laitetaan. Tähänkö nakin viereen?"

Sitten poika alkaa tyytyväisenä dipata nakkia vadelmahilloon. Syö koko nakin. Dippaa jokaisella suupalalla siihen vadelmahilloa.

No, eipähän ainakaan ole kranttu!

Photo A Day: May 8th

Shape

Kävin tänään kaupungilla ostoksilla ystäväni kanssa ja tällainen ihana sydän tarttui matkaan.

Mopomies pienestä pitäen

Mopo parkkiin, hattu penkin päälle ja syömään. 

Takana näkyvät kengät on potkaistu pois jaloista jo muutamaa kierrosta aiemmin.

Photo A Day: May 4th

In my cup

Rommia. Ja colaa. Aaaahhh! Kesän ensimmäinen grillaus omalla terassilla ansaitsi kunnon juotavaa.

Photo A Day: May 6th

Broken

Tämän päivän kuvassa voisi olla myös kuva minun identiteetistäni. Sitä on kuitenkin jollain tapaa vaikea vangita kameralla, joten identiteettiäni saa symboloida tällä kertaa pikkuleipä.

p.s. Sisäisesti nautittuna pikkuleivät auttavat identiteettikriisissä.

Hops ja kops

Sinne meni taas yksi kuukausi. Mitähän kaikkea nyt on tapahtunut ja mitä kaikkea siitä kaikesta kirjoittaisin tänne?

Tyttö sai nimen viikko sitten. Hänen oikeaa nimeänsä en täällä paljasta, mutta hänen bloginimensä olkoon Rimpula. Sillä nimellä kutsun häntä usein täällä kotona. Prinsessa Rimpulajalka. Hän on ihana pullea joka puolelta, mutta hänen pohkeensa ovat jämäkän lihaksikkaat. Muutaman kuukauden päästä niillä pääsee vikkelästi karkuun mammaa joka yrittää selvitä kaupassa käynnistä kahden vilkkaan lapsen kanssa.

Kävin tänään siis kaupassa kahdestaan Vauhtihirmun kanssa, ja voi huh sitä menoa! Hän oli jo aika väsynyt aamuisesta perhekahvilasta ja iltapäivän ratsastuksesta. Kaupassa hän sitten ei olisi malttanut pitää minua kädestä kiinni, vaan lähti aina välillä juoksemaan johonkin suuntaan. Kerran hän ehti melkein rullaportaisiin ennen kuin sain napattua takista kiinni. 

Ja pian näitä vauhdikkaita lapsia on kaksi...

Rimpula täyttää tällä viikolla jo kolme kuukautta. Voin myöntää, että tässä kahden lapsen arjessa on paljon sellaista, mitä en ollut voinut oikeasti kuvitella ennen kuin nyt kun olen elänyt sitä. 

Riittämättömyyden tunne on jotakuinkin hanskassa. Nämä kaksi ovat itkeneet yhtaikaa ainoastaan kolme kertaa. Eli olen pääasiassa ehtinyt hyvin lohdutella kumpaakin lasta. Muissa arjen tilanteissa selviää näppäryydellä. Vauvaa voi esimerkiksi aivan hyvin imettää samalla kun auttaa kolmevuotiaan pytylle pisulle. Ja vauva kulkee näppärästi Manducassa (kantorepussa) sekä sisällä että ulkona. Käteni ovat siis vapaana muun muassa muovailemaan Vauhtihirmulle muovailuvahasta Muumipapan hattuja, Nuuskamuikkusen hattuja, Muumimamman käsilaukkuja ja niin edelleen.

Univelkaa ei ole kertynyt lainkaan. Uskomatonta mutta totta! Rimpula (3 kk) nukkuu paremmin mitä Vauhtihirmu (3 v). Olen noussut vauvan kanssa yöllä sängystä tasan kolme kertaa koko kolmen kuukauden aikana. Hän syö kerran tai kaksi yössä. Heräämättä tai avaamatta silmiään. Nälästä kertoo pieni ähinä. Ähinä loppuu kun maitobaari aukee. Sitten jatkamme molemmat uniamme.

On aavistuksen hämmentävää elää tätä vauva-arkea ilman univelkaa. Tässä ehtii aivan liikaa pohtia asioita, esimerkiksi omaa identiteettiä. Olenkin havainnut, että identiteettini on vähän hukassa. Tai ehkä se ei ole hukassa. Ennemmin voisi sanoa, että vanha identiteettini on käyttökelvoton, eikä minulla ole nykyisessä elinympäristössäni mahdollisuutta toteuttaa sitä uutta identiteettiä joka pyrkii nousemaan esiin jostain tuolta sisimmästä.