Kahvilta tuoksuva tyttö

Kerron heti aluksi, että kenellekään ei käynyt kuinkaan.

Olemme välttyneet onnettomuuksilta todella hyvin tähän asti. Tänään olisi voinut käydä hassusti, jos kupissa olisi ollut kuumaa kahvia. Mutta eihän se kahvi kuumaa ollut koska se oli minun kahvini. Olen kotiäiti, joten ainoa minkä nautin lämpimänä on jäätelö. Muahhahhahhah! Huh kuinka hyvä vitsi! En minä nauti jäätelöäkään koska rintaruokinnalla oleva neiti Herkkävatsa aka Rimpula ei kestä sitä.

Kun kaikki ovat pyyhkineet naurun kyyneleet silmäkulmistaan (Muahahahhahhah!), on aika mennä tähän kahvilta tuoksuvaan tyttöön. Minulla on tapana kaataa aamukahvi kuppiin jäähtymään ja ottaa se sohvapöydälle. Samalla vaihdan sohvalla Rimpulalle uuden vaipan ja päivävaatteet ja puuhastelen kaikkea muutakin mitä tarvitsee aamuisin tehdä.

Tänä aamuna sitten Vauhtihirmu (meidän 3-vuotias poika) pyörii ympäri alakertaa ja tulee sohvalle sitten kiipeilemään. Pidän Rimpulaa sylissä samalla kun puen hänelle bodya. Saan bodyn päälle, ja jään istumaan sohvalla tyttö sylissäni. Vauhtihirmu kiipeää selkämme taakse sohvatyynypinon päälle. Otan kahvikupin käteeni ja aion hörpätä siitä. Kuppi on jo huulillani kun kolmetoista kiloa villiä poikaa hyppää suoraan niskaani!

Kupillinen kahvia läiskähtää kasvoilleni, nenääni, tytön päähän ja syliin. Kauniista valkoisista hiuksista kahvi valuu pikkuisille kasvoille. Sylistä kuuluu hämmentynyt henkäisy ja minä ponkaisen pystyyn ja lähden pesemään meitä lavuaarille ennen kuin kahvi valuu tytön suuhun. Sen verran pirtsakka tapaus Rimpula on, että hänen ei todellakaan tarvitse nauttia kahvia...

Kenellekään ei siis käynyt kuinkaan. Vauhtihirmu hämmentyi, mutta vahinkohan se oli. Muistutin häntä kuitenkin jälleen, että niskaan ei saa hyppiä, jos se ei ole yhteinen, sovittu, leikki. Pesin Rimpulan tukan kaksi kertaa, mutta hän tuoksuu silti edelleen kahvilta. Ja minun mekolleni läiskähtänyt kahvi on vain yksi pieni tahda muiden tahrojen joukossa.

Vauva 5 kuukautta

Nyt Rimpula on jo 5 kuukautta ja 9 päivää. Ja hän osaa jo hurjasti asioita!

Pikkuinen lähti ryömimään 5 kk päivänään! En olisi uskonut, mutta näin vain kävi. Ensimmäisenä löytyi tietenkin pakki. Eteenpäin- vaihdetta ei ole vielä löytynyt, mutta äänitorvi kylläkin. Kun Rimpula on ollut mielestään tarpeeksi kauan liikenteessä, hän ilmoittaa kovaäänisesti, että hänet saa jo nostaa takaisin syliin.

Istumiseen tarvittavat suojaheijasteet löytyvät myös jo. Neuvolantäti totesi ne 5 kk tarkistuskäynnillä, joka oli kun Rimpulalla oli ikää 4 kk 3 vk. Pikkuinen saa siis istuskella syöttötuolissa lyhyitä aikoja. Kun pelkällä tissimaidolla eletään, niin tällä ei ole kovin suurta vaikutusta arkeen.

Olen kuitenkin huvikseni antanut d-vitamiinit lusikalla kun Rimpula istuu syöttötuolissa. Tällöin alkaa ihan hirveä kuolaalaaminen ja suun maiskutus. Pikku ressukka haluaisi varmaan ihan oikeaa ruokaa pelkän tissimaidon sijaan. Muta koska tähtäämme neuvolan suosittelemaan kuuden kuukauden täysimetykseen, niin vielä muutamaan viikkoon ei Pikkuisella ole asiaa ruokapatojen äärelle.

Mutta koska äidin sydän ei kstä katsoa tyhjää suuta maiskuttavaa pikkuistaan, keksin tänä aamuna ratkaisun!

Kaikki lähti siitä kun heräsin puolikkaana dollypartonina. (Olin saanut siis nukkua koko yön yhdellä kyljellä, joten toinen puoli oli tyhjä ja toinen täysi. Aika huvittava näky, jos sen joku ulkopuolinen näkisi (mitä ei koskaan tule tapahtumaan)). Totesin, että nyt pitää pumpata oloa vähän kevyemmäksi, koska pikku mussukka ei ikinä jaksa juoda kerralla noin paljon maitoa ja minä olisin muotopuoli pitkälle iltapäivään.

Rimpula alkoi näyttää samalla nälän merkkejä, joten istutin hänet syöttötuoliin ja lusikoin tissilämmintä maitoa hänen suuhunsa. Huomasi, että hän ei ole aiemmin saanut lusikalla ruokaa, koska hän jäi pyörittelemään maitoa suun etuosaan, päristeli sitä lusikassa ja muutenkin tutustui tähän uutuuteen (heh!). (Rintaa juodessa maito menee suoraan nieluun, eikä siihen pääse tutustumaan suu tuntumalla.)

Sotkimme 45 ml maitoa ruokalappuun ja olimme molemmat (okei, ainakin minä) tyytyväisiä siitä, että talossamme on kohta sormiruokaileva vauva. Tuo sosehomma ei ole meitä varten.