Kerron heti aluksi, että kenellekään ei käynyt kuinkaan.
Olemme välttyneet onnettomuuksilta todella hyvin tähän asti. Tänään olisi voinut käydä hassusti, jos kupissa olisi ollut kuumaa kahvia. Mutta eihän se kahvi kuumaa ollut koska se oli minun kahvini. Olen kotiäiti, joten ainoa minkä nautin lämpimänä on jäätelö. Muahhahhahhah! Huh kuinka hyvä vitsi! En minä nauti jäätelöäkään koska rintaruokinnalla oleva neiti Herkkävatsa aka Rimpula ei kestä sitä.
Kun kaikki ovat pyyhkineet naurun kyyneleet silmäkulmistaan (Muahahahhahhah!), on aika mennä tähän kahvilta tuoksuvaan tyttöön. Minulla on tapana kaataa aamukahvi kuppiin jäähtymään ja ottaa se sohvapöydälle. Samalla vaihdan sohvalla Rimpulalle uuden vaipan ja päivävaatteet ja puuhastelen kaikkea muutakin mitä tarvitsee aamuisin tehdä.
Tänä aamuna sitten Vauhtihirmu (meidän 3-vuotias poika) pyörii ympäri alakertaa ja tulee sohvalle sitten kiipeilemään. Pidän Rimpulaa sylissä samalla kun puen hänelle bodya. Saan bodyn päälle, ja jään istumaan sohvalla tyttö sylissäni. Vauhtihirmu kiipeää selkämme taakse sohvatyynypinon päälle. Otan kahvikupin käteeni ja aion hörpätä siitä. Kuppi on jo huulillani kun kolmetoista kiloa villiä poikaa hyppää suoraan niskaani!
Kupillinen kahvia läiskähtää kasvoilleni, nenääni, tytön päähän ja syliin. Kauniista valkoisista hiuksista kahvi valuu pikkuisille kasvoille. Sylistä kuuluu hämmentynyt henkäisy ja minä ponkaisen pystyyn ja lähden pesemään meitä lavuaarille ennen kuin kahvi valuu tytön suuhun. Sen verran pirtsakka tapaus Rimpula on, että hänen ei todellakaan tarvitse nauttia kahvia...
Kenellekään ei siis käynyt kuinkaan. Vauhtihirmu hämmentyi, mutta vahinkohan se oli. Muistutin häntä kuitenkin jälleen, että niskaan ei saa hyppiä, jos se ei ole yhteinen, sovittu, leikki. Pesin Rimpulan tukan kaksi kertaa, mutta hän tuoksuu silti edelleen kahvilta. Ja minun mekolleni läiskähtänyt kahvi on vain yksi pieni tahda muiden tahrojen joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti