Maidoton ja vehnätön pitsa

...on aivan sairaan hyvää! Varsinkin, jos ei ole vähään aikaan syönyt tavallista pitsaa, heh. Tällä hetkellä saan tehdä pitsan myös ilman tomaattia, joten ei sitä ehkä voi edes pitsaksi kutsua. Kun siinä alkuperäisessä pizzassa on pohja vehnäjauhoista ja päällä tomaattikastiketta ja juustoa.

Mutta siis. Minä tein pohja ohrasta, kaurasta ja perunajauhoista. Sivelin pohjan päälle rypsiöljyä, ja lisäsin päälle paljon jauhelihaa, kinkkua ja ananasta. Ja tietty vähän oreganoa. NAM!

Ehdin jo vähän maistaa, omnomnom....

Yleensä laittaisin pitsan päälle soijajuustoa, mutta nyt pitää olla vähän tarkkana tämän herkkävatsaisen neidin kanssa. Hyvää pitsa oli näinkin!

Vähän reseptin tynkää siltä varalta, että joku muukin haluaa tehdä tällaista:


2 dl vettä
pikkuisen suolaa

pikkuisen sokeria

3 dl ohrajauhoja

alle 1 dl perunajauhoja

reilu 0,5 dl kaurahiutaleita

puoli pussia kuivahiivaa

Lämmitä vesi 42 asteiseksi (kuivahiivan takia), lisää siihen neljäsosa teelusikkaa suolaa ja saman verran sokeria. Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Murskaa kaurahiutaleita morttelissa (tulee sileämpää, mutta ei tietty ole pakko). Sekoita jauhoseos pikkuhiljaa vispilän avulla taikinaan. Lisää kaurahiutaleet ja sekoita vispilällä tasaiseksi (puuhaarukka tai vastaava käy tietty yhtä hyvin). Anna kohota parikymmentä minuuttia.
Levitä taikina leivinpaperoidulle pellille lusikan avulla, haluamasi paksuiseksi kerrokseksi. Lorota päälle rypsiöljyä ja levitä. Ripottele päälle haluamasi täytteet ja paista 200 asteessa, noin parikymmentä minuuttia, riippuen täytteiden määrästä ja kosteudesta.

Ja tietty voi tehdä tavallisella hiivalla, jos sitä löytyy kaapista. Puoli pakettia on sopiva määrä tähän taikinaan. Tavallinen hiiva sekoitetaan 37 asteiseen veteen, johon lisätään sen jälkeen suola ja sokeri. Ja sitten jauhot sekoitetaan joukkoon pikkuhiljaa.

Ihanin vuodenaika!

SYKSY on tullut! Jee! Enää ei ole pakko olla yltä päältä hiessä koko ajan jos vähänkin eväänsä liikauttaa. Koska oikeasti: vaatetta voi aina lisätä, mutta määräänsä enempää ei voi riisua. Ainakaan jos haluaa liikkua julkisilla paikoilla. Siis useammin kuin kerran. (Vertaa: viimeisenä työpäivänä saa tehdä mitä haluaa.)

Muita hyviä asioita syksyssä ovat titenkin omenat. Nam. Ja omppuhillo. Nam. Ja omppupiirakka. NAM!

Ja kivaa on, jos joku muu kerää puolestani omenat. Tässä Vauhtihirmu omppuja poimimassa:

Viileyden ja omenien lisäksi syksyssä on ihanaa pimeys. Pimeydessä valaistut kohteet vaikuttavat kirkkaammilta kuin päivänvalossa. Ja ne näkee paljon selkeämmin. Pimeys antaa tilaa omille ajatuksille, kun silmille ei ole koko ajan niin hurjasti katseltavaa.

Ja ne tuoksut! Tykkään itseasiassa kaikkien vuodenaikojen tuoksuista, mutta syksyn tuoksut kiilaavat kuitenkin kärkeen. Ai mitkä tuoksut? Mene ulos ja nuuhkuttele!

Venetsialaiset

...ei huvilakauden päättäjäiset on juhlittu. Tulen, valon ja veden juhla kului meidän perheemme osaltä mökillä meren ympäröimänä.

Mökkeily on yksi asia, joka on muuttunut hurjasti lasten saamisen myötä. Enää mökki ei ole paikka jossa voi hengailla rauhassa pitkin päivää ja valvoa niin myöhään kuin huvittaa. Nykyään saa olla koko ajan tekemässä jotain. Ja lisäksi pitää mennä ajoissa nukkumaan, koska kaksi pientä saattavat herätä ihan yhtä aikaisin kuin kotona arkenakin.

Venetsialaiset mökillä

Muuten minua ei jatkuva puuhastelu haittaa, mutta tänä viikonloppuna olisin istunut mielelläni hetken miehen kanssa laiturinnokassa ihan kahdestaan. Tälle viikonlopulle osui nimittäin myös meidän 5-vuotishääpäivämme. No, ehdimme juhlia sitä, (ja kaikkia muita väliin jääneitä juhlia), sitten kun lapset ovat vähän isompia.