Juhlintaa ja salailua

Juhannus on juhlittu. Ja epäilyistäni huolimatta kaikki meni hyvin. Tai toisaalta, kaikki meni kuten olin epäillytkin. Vauhtihirmu nukkui ensimmäiset kaksi iltaa huonosti, joten olen vatkaillut vaunuja ja tuijotellut merelle. Mikä oli rentouttavaa. Ja juttuseuraa oli, mutta ei liikaa. Suuren osan ajasta olen viettänyt Vauhtihirmun kanssa seikkaillen pitkin saarta.

Ja alkoholiasiatkin menivät kuten epäilinkin. Se osa seurueesta, joka ei pahemmin välitä minusta, ei kysellyt iltaisin perääni. Mutta yksi joka pitää minusta, kyseli, että milloinkas on Haaveilijan vuoro katsoa pojan perään. Vastasin siihen, että olemme puhuneet asiasta jo kotona ja sopineet, että Haaveiljia saa ottaa kun haluaa. Että minulla ei ole erityistä hinkua juoda. Mutta että jos Haaveilija ei halua jonain päivänä ottaa niin sitten minä otan.

Enempää kyselyitä ei tullut. Se taitaa ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että tämä asiaa kysynyt henkilö saattoi arvata syyn alkoholittomuuteeni. Mökillä oli paikalla toinenkin henkilö, joka on raskaana. Kaikki muut aikuiset ottivat ruokaviiniä paitsi minä ja tämä toinen raskaana oleva. Mitään vihjailuja ei sen jälkeen kuitenkaan tullut, joten varmaksi en asiaa tiedä.

Haaveilija alkoi kuitenkin jo kysellä, että milloinkas tämä salaisuus paljastetaan. Kotiuduimme mökiltä tänään, jonka jälkeen meille tuli vieraita. Minulta kysyttiin, että kauankos sinulla on vielä vapaata, vuoden verranko? Huomasin sivusilmällä, että Haaveilija reagoi kysymykseen. Minä ennätin kuitenkin kertomaan jo tutuksi tulleet selityset syksystä ja töihin paluusta ja tarhasta. Olen siis oppinut vähän valehtelemaan. Tämä on kuitenkin helppo valhe, koska tämä oli suunnitelmani jo ennen raskautta ja ehdin silloin puhua siitä aika monelle.

Vieraiden lähdettyä kotiin, Haaveilija kysyi, että milloinkas asia kerrotaan. Ja että meidän pitäisi pian alkaa harjoitella Vauhtihirmun yökyläilyjä. Hän ei nimittäin ole vielä koskaan ollut yökylässä kenenkään luona, ja ensi helmikuussa hän joutuu olemaan luultavasti ainakin pari yötä putkeen jonkun toisen hoivissa. Sanoin, että yritetään nyt ainakin siihen np-ultraan asti, mutta mielellään jopa syksyn alkuun asti.

Paljon riippuu siitä, kuinka paljon minä tässä lihoan. Onneksi painoa ei ole nyt vielä raskauden aikana tullut lisää. Eli vaaka näyttää edelleen sen kolme ylimääräistä kiloa, jotka tulivat imettämisen lopettamista seuranneen kuukauden aikana. Nyt pitäisi siis koittaa vähän vähentää herkuttelua, jotta saadaan salaisuus pidettyä. Öh. Tosi hyvä yritys kun äsken söin jättikulhollisen jäätelöä. No, huomenna sitten.

Rentoutunut lomailija

Jälleen kerran mökillä oleminen teki hyvää. Ajatukset rauhoittuivat hiljaisessa saaristossa, hyvässä seurassa. Kyseessä on siis Haaveilijan isän mökki. Välillä olemme siellä yksin ja välillä tupa on täynnä. Tällä kertaa meidän lisäksemme siellä oli neljä aikuista, mikä oli todella mukavaa. Juttuseuraa löytyi ja sen lisäksi oli auttavia käsiä Vauhtihirmun kanssa.

Aiemmin mökki edusti minulle paikkaa, jonne mennään grillaamaan, heittämään tikkaa, pelaamaan korttia, istuskelemaan laiturilla, lukemaan kirjaa. Ja ennen kaikkea juomaan. Pääosassa olivat aina joko hyvä seura ja juominen tai sitten hyvä ruoka  ja juominen. (Vähän turhan kärjistetysti sanottu, koska kyllähän sinne on myön menty ihan vain olemaan. Mutta kyllä siihen olemiseen yleensä viimeistään illalla kuului siideri tai pari. Minulla ei ole tainnut kertaakaan olla krapulaa mökillä, mutta kyllä siellä on monesti aloitettu tissuttelu jo lounalla.)

Nyt kun sitten olen sattuneesta syystä holittomalla linjalla, niin mökillä oleminenkin on vähän erilaista. Aika ihanaa. Ostin kaupasta etukäteen mukaan pari luomulimonadia. Siltä varalta, että minäkin haluaisin jotain kuplivaa. (Ja vielä en halua juoda julkisesti alkoholitonta siideriä, koska se oikeasti huutaa raskautta.) Ja ne limsat riittivät! En kertaakaan edes haaveillut siideristä.

Vauhtihirmua odottaessani haaveilin usein siideristä. Ja silloin ei ollut edes kesä! Tai siis tein positiivisen raskaustestin heinäkuun viimeinen päivä, joten kesää oli se kuukausi jäljellä. Silloin olin toki ennen raskautta käyttänyt paljon enemmän alkoholia, kuin ennen tätä uutta raskautta, joten elämäntapamuutos oli paljon isompi. Mutta voi siis sitä kidutusta, kun muut grillailivat ja joivat! Minä vain grillailin ja söin karkkia. (Hhmm. Mistähän ne raskauskilot tulivatkaan?)

Mutta tänä viikonloppuna minua ei harmittanut lainkaan. Istuin myöhään yöhön asti muiden kanssa kun Vauhtihirmu nukkui vaunuissa mökin toisessa päässä. Kaikille muille maistuivat viinit ja juustot, mutta minä join luomulimonadiani ja söin karkkeja tyytyväisenä. Vauhtihirmu nukkui levottomasti, joten olen käynyt vatkaamassa vaunuja noin miljoona kertaa, mutta sekään ei minua haitannut.

Olen siis tainnut onnistua aivopesemään itseni. Siis onnelliseksi ja positiiviseksi. O-ou. Ei kun siis hyvä!

Ja ensi viikolla on juhannus. Se tarkoittaa sitä, että lähdemme mökille torstaina ja palaamme kaupunkiin sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna. Ja juhannuksenä mökillä taitaa olla kaikki tuvat täynnä, eli juttuseuraa riittää. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan ole liikaa. No, minulla on ainakin hyvä syy vetäytyä illalla omiin oloihini. Heti kun Vauhtihirmu haluaa mennä yöunille, minä voin vetäytyä sänkyyn lueskelemaan. Tai jos hän on levottomalla tuulella, saan vatkata vaunuja ja tuijotella merelle.

Mutta entäs se syy kieltäytyä alkoholista (lähinnä ruokaviinistä)? Tänä viikonloppuna selittelin asiaa ensimmäisenä päivänä sillä, että Haaveilija oli jo ehtinyt korkata, ja että meillä on sellainen periaate, että jos toinen ottaa, toinen ei ota. (Tällaista periaatetta ei ollut ennen raskautta, vaan saatoin juoda puolikkaan siiderin ruuan kanssa vaikka Haaveillija joi pari lasia viiniä.) Toisena päivänä selittelin asiaa sillä, että mökki on vähän niinkuin Haavelijan oma paikka. Että hänellä on siellä etuoikeus. Että minä otan sitten kun mennään johonkin minun paikkaani.

Mutta juhannus kestää neljä päivää. Toivottavasti tekosyyni eivät lopu kesken. Ja kyllä: tiedän, että alkoholittomuutta ei pitäisi tarvita selitellä. Mutta koska kaikki ovat tottuneet siihen, että minäkin otan, niin heti näin kesän alussa alkanut raskaus on sen takia vähän hankala. En voi ottaa edes sillöin tällöin pohjustaakseni tulevaa alkoholittomuutta.

Mutta jälleen voin tietenkin käyttää lasta tekosyynä: "No kun se nukkuu niin levottomasti, että en viitsi ottaa kun joudun kuitenkin heti juoksemaan sinne." ja "En viitsi ottaa enää näin myöhään illalla, kun poika nukkuu minun kainalossani, joten en halua ottaa ollenkaan alkoholia." ja niin edelleen. Sitten toki joku voi alkaa sanoa, että eikös tänään olisi Haaveilijan vuoro katsoa Vauhtihirmun perään? Niin. Tätä tuskin kuitenkaan kukaan kysyy, koska toisin kuin tänä viikonloppuna, Juhannuksena mökki tulee olemaan täynnä henkilöitä, jotka eivät pahemmin pidä minusta. Eli he ovat luultavasti vain iloisia, jos minua ei näy enää seitsämän jälkeen illalla.