Juhannus on juhlittu. Ja epäilyistäni huolimatta kaikki meni hyvin. Tai toisaalta, kaikki meni kuten olin epäillytkin. Vauhtihirmu nukkui ensimmäiset kaksi iltaa huonosti, joten olen vatkaillut vaunuja ja tuijotellut merelle. Mikä oli rentouttavaa. Ja juttuseuraa oli, mutta ei liikaa. Suuren osan ajasta olen viettänyt Vauhtihirmun kanssa seikkaillen pitkin saarta.
Ja alkoholiasiatkin menivät kuten epäilinkin. Se osa seurueesta, joka ei pahemmin välitä minusta, ei kysellyt iltaisin perääni. Mutta yksi joka pitää minusta, kyseli, että milloinkas on Haaveilijan vuoro katsoa pojan perään. Vastasin siihen, että olemme puhuneet asiasta jo kotona ja sopineet, että Haaveiljia saa ottaa kun haluaa. Että minulla ei ole erityistä hinkua juoda. Mutta että jos Haaveilija ei halua jonain päivänä ottaa niin sitten minä otan.
Enempää kyselyitä ei tullut. Se taitaa ikävä kyllä tarkoittaa sitä, että tämä asiaa kysynyt henkilö saattoi arvata syyn alkoholittomuuteeni. Mökillä oli paikalla toinenkin henkilö, joka on raskaana. Kaikki muut aikuiset ottivat ruokaviiniä paitsi minä ja tämä toinen raskaana oleva. Mitään vihjailuja ei sen jälkeen kuitenkaan tullut, joten varmaksi en asiaa tiedä.
Haaveilija alkoi kuitenkin jo kysellä, että milloinkas tämä salaisuus paljastetaan. Kotiuduimme mökiltä tänään, jonka jälkeen meille tuli vieraita. Minulta kysyttiin, että kauankos sinulla on vielä vapaata, vuoden verranko? Huomasin sivusilmällä, että Haaveilija reagoi kysymykseen. Minä ennätin kuitenkin kertomaan jo tutuksi tulleet selityset syksystä ja töihin paluusta ja tarhasta. Olen siis oppinut vähän valehtelemaan. Tämä on kuitenkin helppo valhe, koska tämä oli suunnitelmani jo ennen raskautta ja ehdin silloin puhua siitä aika monelle.
Vieraiden lähdettyä kotiin, Haaveilija kysyi, että milloinkas asia kerrotaan. Ja että meidän pitäisi pian alkaa harjoitella Vauhtihirmun yökyläilyjä. Hän ei nimittäin ole vielä koskaan ollut yökylässä kenenkään luona, ja ensi helmikuussa hän joutuu olemaan luultavasti ainakin pari yötä putkeen jonkun toisen hoivissa. Sanoin, että yritetään nyt ainakin siihen np-ultraan asti, mutta mielellään jopa syksyn alkuun asti.
Paljon riippuu siitä, kuinka paljon minä tässä lihoan. Onneksi painoa ei ole nyt vielä raskauden aikana tullut lisää. Eli vaaka näyttää edelleen sen kolme ylimääräistä kiloa, jotka tulivat imettämisen lopettamista seuranneen kuukauden aikana. Nyt pitäisi siis koittaa vähän vähentää herkuttelua, jotta saadaan salaisuus pidettyä. Öh. Tosi hyvä yritys kun äsken söin jättikulhollisen jäätelöä. No, huomenna sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti