Annetaan kaksi koiraa?

Kirjoitettu perjantaina 8.6.

Mies on reissussa, joten koirien lenkittäminen on minun hommaani tämän viikonlopun. Ensimmäinen lenkki meni aika lailla penkin alle.

Miehen käsitys koirien hyvästä lenkkikäyttäytymisestä on valovuosien päässä minun käsityksistäni. Toisin sanoen häntä ei suuremmin haittaa se, että koirat vetävät remmissä. Ja tekevät syöksyjä kiinnostavien hajujen ja eläinten perään. Hän saa helposti pidettyä koirat aisoissa ensinnäkin koska hän on minua isompi ja toiseksi hän ei työnnä lastenvaunuja toisella kädellä.

Tämä koirien käytös on ollut meillä vakituisena riidan aiheena koko yhdessäolomme ajan. Haaveilijan mielestä olisi todella kivaa, että meillä olisi hyvin koulutetut ja tottelevaiset koirat. Hän ei vain jaksa tehdä mitään sen eteen. Minä puolestani teen koirille aina välillä käytöskoulutusjaksoja, joiden jälkeen mieskin saa lenkitettyä ne ilman remmissä vetämistä. Mutta sitten hän taas lipsuu, ja homma on pian entisellään.

Olen niin kyllästynyt hänen lepsuiluunsa, että olen monesti sanonut kieltäytyväni ulkoiluttamasta remmissä vetäviä koiria. Eli hän on hoitanut homman viime ajat itse. Mutta nyt hän lähti reissuun, ja minä lupasin hoitaa koirat. Hän on aika usein reissussa, ja yleensä aina minä hoidan koirat ja käyn niiden kanssa vaunulenkeillä.

Seniori on jo niin vanha, että hänen kanssaan ei nykyään tule kummemmin ongelmia. Mutta tuo Juniori. Yhden lenkin saldo: Minä kaaduin kaksi kertaa (olin laittanut sileäpohjaiset kengät, jotka eivät pitäneet yhtään kun koira vähän nykäisi), vaunut kippasivat taaksepäin puoleen väliin kerran (poika nukkui, eikä edes herännyt), kaksi kissaa jäivät kettuilemaan meille keskelle tietä eivätkä lähteneet millään pois (sain raahata rimpuilevan koiran pois), yksi seisonta jollekin metsäneläimelle (koko seisontaa minä en edes huomannut, koska laitoin juuri silloin vaunuista ylös noussutta Vauhtihirmua uudelleen makaamaan. Kun olin saanut hänet alas, löysäsin koiran remmiä ennen kuin katsoin sitä, jolloin se tulkitsi eleeni luvaksi jousta saaliin perään. Mukava nytkähdys siitä sitten seurasi.), ja lisäksi hölkkäsin puolisen kilometriä, vaikka olin ajatellut jättää sen pois nyt raskausaikana.

Lopputulos: Kun olimme palanneet kotiin minun vatsaani sattui. Sinne kohdun alueelle. No, poika nukkui niin ajattelin saavani levätä hetken. Hah hah hah. Hän nukkui vartin ja on vieläkin hereillä. Kolme ja puoli tuntia myöhemmin. Ja olen yrittänyt saada häntä nukkumaan, mutta ei kun ei. En tiedä onko hän kipeä jostain vai ihmetteleekö missä Haaveilija on.

Kirjoitin tämän jutun jo perjantaina illalla, mutta se jäi julkaisematta, koska Vauhtihirmu ei nukahtanut missään vaiheessa. Tai siis hän nukahti kello 2 aamulla. Ja siinä vaiheessa minäkin nukahdin.

Lauantai aamun aamulenkit sain tehdä ilman vaunuja, koska Haaveilija oli kotona hetken ennen kuin lähti seuraavaa reissuun. Lenkit eivät menneet hirveän hyvin. Nyt oli tietty helpompi kouluttaa koiraa, kun ei ollut vaunuja mukana. Mutta metsä on niin täynnä tuoksuja, että energistä, suhteellisen huonosti (minun mielestäni) koulutettua koiraa joka on varustettu metsästysvietillä, on aika "hauska" hallittava.

Haaveilija tarjoitui hommaamaan koirille toisen hoitopaikan loppu viikonlopuksi. Sanoin, että ei me nyt viedä koiria hoitoon sen takia, että niitä ei kouluttamattomuuden takia ole helppo hallita. No sitten hän sanoi, että älä lenkitä koiria nyt illalla vaan päästä ne vaan tarpeilleen pihalle. (Teemme aina välillä niin, jos Haaveilija on myöhään pois tai koko päivän jossain.) Lupasin ajatella asiaa.

Liekö sitten se pohjalainen peräänantamattomuus (tai typeryys!) kun päätin lähteä lenkille niiden kanssa lauantai iltana. Yllätys, yllätys lenkki Juniorin kanssa meni täysin ilman ongelmia! Sitten lähdettiin lenkille Seniorin kanssa. Seniori on lempeä iäkäs koira, joka pitää kaikista ihmisistä ja muista korista. Paitsi yhdestä ainoasta koirasta. Arvatkaapas kuka kaikista maailman koirista tuli meitä vastaan? Isäntäsä kanssa polkupyörälenkillä? Jep.

Minä näin heidät ennen kuin he näkivät minut. Parkkeerasin vaunut, ja Seniori oli jo siinä vaiheessa mennyt maahan makaamaan. En saanut kiskottua sitä siitä ylös ennen kuin koira ja isäntä olivat jo kohdalla, joten yritin sitten pitää sitä alhaalla. No se ponkaisi siitä ylös, minä pidin kaulapannasta kiinni, joten se jää haukkumaan siihen minun jalkani viereen. Toinenkin koira alkaa haukkua, mutta he pääsevät ohi.

Sitten jostain ihmeen syystä se idiootti isäntä pysähtyy noin 5 metriä meidän taaksemme! Ja jää seisomaan siihen! Vaikka näkee, että minulla on vaunut mukanani, että minä en voi lähteä liikkeelle ennen kuin voin irrottaa toisen käden koirasta, jotta voin sillä kädellä lykätä vaunuja. Vaunut seisovat siis parkkeerattuina meidän takanamme.

Kun alan sanomaan sille koiranomistajalle, että viitsisikö hän jatkaa matkaa, että minäkin pääsen jatkamaan, niin jotain tapahtuu. Liekö Vauhtihirmu sitten yrittänyt nousta seisomaan vaunuissa, en tiedä, mutta jollain ihmeen tavalla vaunut kippaavan ojaan! Minä ja Seniori olemme siis metrin päässä vaunuista, joten me emme ole niitä voineet pukata. Minä ryntään pelastamaan huutavaa (onneksi huusi) poikaa ojan reunalta kaatuneista vaunuista. Ilmeisesti päästään jossain vaiheessa koiran irti, koska tarvitsen molemmat kädet saadakseni pojan pois ja vaunut pystyyn. 

Poika jatkaa järkyttyneenä huutamista sylissäni, mutta näyttää haavoittumattomalta. Sen jälkeen juoksen pelastamaan sitä toista koiraa. Seniori ja se toinen koira juoksevat ympäri miehen polkupyörää. Mies vetää koiraansa hihnasta ylös (hmm) ja yrittää potkia Senioria pois (hmmm). Huudan Seniorille, joka pysähtyy heti, ja otan hänet kiinni. Jatkan pojan hyssyttelyä sylissä ja siirryn koko konkkaronkan kanssa takaisin vaunuille.

Ja se idiootti mies jää vielä seisomaan siihen! Seniori ei yritä vetää mihinkään, mutta alkaa uudestaan haukkua, koska se toinen koira jää siihen kökkimään ja haukkumaan. Minä huudan koiralle että on hiljaa samalla kun yritän joka toiseessa lauseessa rauhoitella poikaa. Tilanne rauhoittuu vasta kun se idiootti tajuaa jatkaa matkaa. Koira lopettaa haukkumisen ja poika lopettaa parkumisen heti.

Poika sitten takaisin vaunuihin ja jatkamme matkaa kotia kohti. Koiran panta oli kuitenkin jotenkin löystynyt välikohtauksessa, joten se tietty irtosi. Onneksi Seniori on kuitenkin tottelevainen, joten sain hänet nopeasti kiinni. Yksi  pyöräilijä ehti mennä meidän ohi, minkä aikana en viitsinyt alkaa huudella koiraa, jotta kukaan ei huomaa, että se on irti. Mutta koska Seniori tosiaan rakastaa muita ihmisiä, eikä välitä heistä lenkillä, niin siinä ei ollut mitään ongelmaa.

Se on tuo yksi koira, jota Seniori vihaa, ja se toinen koira vihaa yhtä paljon takaisin.  Ja me olemme asuneet heidän naapureinaan jo kuusi vuotta, joten se idiootti mies myös tietää tämän. Eli miksi hän jäi siihen, vaikka näki, että minulla oli kädet täynnä? Oliko niin hauskaa jäädä katsomaan, miten hankalaksi tilanne kehittyy? En tiedä, kävikö sille toiselle koiralle (tai miehelle) mitään, mutta tuskin, koska he jatkoivat matkaa pyöräillen. 

Vauhtihirmu oli vähän järkyttynyt loppuillan, ja välillä näytti otsaansa, ja sanoi pipi. Onneksi pää oli kuitenkin kolahtanut pehmeään nurmikkoon eikä asfalttiin, joten otsassa ei näkynyt mitään (hän oli siis vaunuissa istuma-asennossa, ja vaunut kaatuivat viistoon eteenpäin. Ne ovat kolmipyöräiset juoksuyhdistelmävaunut, joten ne eivät suoraan eteenpäin pääse kaatumaan, mikä oli todella hyvä tässä tilanteessa. Toisaalta nelipyöräiset eivät olisi ehkä päässeet kaatumaan. Nämä vaunut eivät ole koskaan ennen kaatuneet, joten en todellakaan tiedä, mitä nyt tapahtui.)

Poika nukahti kuitenkin jo yhdeltätoista ja nukkui hyvin. Aamulla hän vielä muisti tapahtuneen, mutta tuli kuitenkin normaalisti vaunuihin  kun lähdimme puistoon. Tänä aamuna koirat kuitenkin kävivät vain tuossa pihalla. Haaveilija saa lenkittää ne kun tulee kotiin.

Mutta mikä siis meni pieleen tällä kertaa? Haaveilija on kuitenkin usein poissa, jolloin me käymme vaunulenkeillä koirien kanssa. No nyt oli huonoa tuuria ja minun typeryyttäni. Ensimmäiselle lenkille minun olisi pitänyt laittaa oikeat lenkkikengät, niin en olisi kaatunut. Ja minun ei todellakaan olisi pitänyt alkaa "lenkittää" koiraa, vaan vain käydä vähän kävelyllä. 

Ja lauantaina Seniorin kanssa minun olisi pitänyt kääntyä ympäri ja lähteä juoksemaan heti kun huomasin naapurin koiran tulevan. En vain voinut kuvitella, että joku on niin tyhmä, että pysähtyy siihen viiden metrin päähän! Muutenhan ohitus olisi mennyt hyvin.

Ja kyllä nuo koirat minun mielestäni pitää opettaa kävelemään remmissä (minun standardieni mukaan) hyvin. Koska muuten ne ovat tottelevaisia: metsässä vapaana juostessaan tulevat heti kutsuttaessa luokse ja antavat kytkeä itsensä, tulevat muutenkin luokse kun käsketään, istuvat ja niin edelleen. Se on tuo remmikäyttäytyminen, johon Haaveilija ei ole panostanut yhtään (koska hänen ei ole tarvinnut). Tämä oli ensimmäinen kerta kun oli tällaisia läheltä piti tilanteita, ja toinen koira on jo kahdeksan ja toinen kaksi ja puoli.

Eli ehkä en annakaan koiria pois vaan lähetän heidät Haaveilijan kanssa jonnekin koulutuskurssille. Kyllä ne niin ihania ovat! Vaikka välillä vähän villejä. Aivan kuten kaikki tässä perheessä!