Aahh. Ihanaa. Pian on vihdoin perjantai. Voi kuinka tämä viikko onkaan tuntunut pitkältä. Lähdemme huomenna mökille, mikä on ihanaa, koska tämä kaupunki on alkanut jotenkin ahdistaa. Koko ajan on hirveästi tekemistä, mutta mitään ei ehdi tehdä valmiiksi, kun yksi pieni poika ei syö, ei nuku eikä ole tyytyväinen missään.
Toivotaan siis, että pieni maisemanvaihdos tekee hyvää. Ainakin mökillä on aikaa olla pojan kanssa. Täällä kaupungissa tulee koko ajan tehtyä jotain. Oli tekeminen sitten leikkimistä tai omia puuhia, niin se on koko ajan jonkin tekemistä. Mökillä on helpompi vain olla. Ja mökillä saattaa olla muutama tyyppi minun lisäkseni, joten lastenvahtivuoroja voi jakaa jonkun toisenkin kuin vain itsensä kanssa.
Ehkä voin jopa istua hetken yksikseni ja lukea kirjaa tai vain tuijotella merelle.
Vielä ei ole ilmaantunut mitään raskausoireita. Ehkä tämä "halu olla hetki omissa ajatuksissaan" on vähän raskauteen liittyvää. Saan kuitenkin tällaisia kausia muulloinkin. Monesti silloin kun ihmissuhteet ovat solmussa. Ja juuri nyt ne ovat yhtä paljon solmussa kuin aina ennenkin, mutta jostain syystä ajattelen niitä enemmän nyt kuin aiemmin.
Jos saa lomaa kaupungista, niin saako sitä myös omista ajatuksistaan? No, mökillä nekin monesti selkiytyvät.
Niin ja joo. Kukaan ei vieläkään tiedä tästä raskaudesta. Olen puhunut mammatreffeillä töihin palaamisesta vuoden päästä syksyllä. Ensi viikolla on ensimmäinen neuvola, mutta ensimmäiseen ultraanhan on vielä ainakin kuukausi.
VastaaPoistaEli osittain tämä omissa ajatuksissa oleminen liittyy myös siihen pohdintaan: "Onko siellä ketään?" Vielä en kuitenkaan ole menossa varhaisultraan, mutta katsotaan miten tilanne etenee.