Ikiliikkuva hyppykirppu

Otetaan yksi vauhdikas, aamuvirkkuiltatorkku kolmevuotias ikiliikkuja jolla menee väsyneenä jutut aina ihan överiksi, ja viedään se äiti-lapsi -jumppaan klo 17-18 (kun yöunille mennään yleensä klo 19.30). Samaan aikaan jätetään kotiin isän kanssa yksi äiti-riippuvainen puolivuotias, joka ei väsyneenä arvosta kenenkään muun kuin mamman syliä.

Hyvä idea! 

Ei.

Olimme siis tänään Vauhtihirmun kanssa mamma&lapsi-jumpassa. Ja tuota noin. JOS olisin ehtinyt katsella sivuille, olisin saattanut nähdä muiden äitien silmissä äänettömän pyynnön, että rauhoita jo se lapses! ennen kuin se villitsee meidän muidenkin mussukat...

En tiedä jäikö saliin yhtään äitiä tai lasta, jota meidän mussukka ei olisi heittänyt pallolla päähän tai takamukseen tai minne ikinä pallolla osuikaan (siis silloin kun kukaan muu ei heitellyt palloa, vaan liikkui ja leikki musiikin mukana). Liikuntatunnin ohjaaja sai kyseenalaisen kunnian saada useamman kuin yhden osuman. Kesken punnerrusten. Heija-heija vaan!

Huh-huh.

Hiki siis tuli kun yritin jotenkin pitää aisoissa tuota hyppykirppua. Mutta on se vain nopea! Pitäisi varmaan osallistua joihinkin juoksukilpailuihin. Jos sellaiset järjestetään aamupäivällä, koska enää näin myöhään illalla hänen keskittymiskykynsä ei ole enää parhaimmillaan...

Mutta tulipahan koitettua! Onneksi ryhmään oli niin kova tunku, että toinen kurssi järjestetään mahdollisesti jonain aamupäivänä. Ilmoittauduin jo vapaaehtoiseksi toiseen ryhmään siirtyjäksi.

Ikiliikkuja

Niin ja se puolivuotias äiti-riippuvainen. Kotoa tuli puhelinsoitto klo 17.45, että jos vain mahdollista niin tulisitko kotiin jo nyt. Tää lapsi on itkenyt jo 45 minuuttia. Nappasin siis sen hyppykirpun kainaloon, sanoin ohjaajalle että nyt tuli lähtö vauvan luo ja me tullaan mielellään aamuryhmään, kipitin autolle väsynyt hyppykirppu kainalossa ja kaasutin kotiin. 

Ulos asti kuului "äiti minulla on ikävä sinua" -huudot.

Kyllä. Minulla on kädet täynnä työtä.

Vauva 6 kuukautta

Meidän pikkuinen (on taas sylissä, joten yhdellä sormella kirjoitetaan) on saavuttanut jo puolen vuoden korkean iän! Hänen korkeutensa osaa vaikka mitä. Muun muassa pitää äidin kiireisenä...

Rimpula oppi siis peruuttamaan 5 kk päivänään. Edelleen vain pakki löytyy. Edistystä on kuitenkin tapahtunut koska välillä pikkuinen yrittää ottaa konttausasentoa. 

Tyttö kasvoi hienosti pelkällä mamman maidolla puoli vuotta. Nyt on sitten aloitettu "oikean" ruuan syöminen. Kukkakaalia, maissia, luumua, mustikkaa ja uusimpana kaurapuuroa ja bataattia. Nam, nam. Kaikki menee sormiruuan ja lusikalla muussatun mössön sekoituksena. Paitsi luumu menee kaupan soseena, koska sitä en jaksa tehdä itse.

"Äiti" ja "hei" (vilkutuksen kera) ovat olleet ohjelmistossa jo jonkin aikaa. Ja tänään papan sylissä tyttö hoki "pappa" useaan otteeseen. Yritimme saada myös "mammaa" kuuluviin, mutta se ei tullut yhtä selkeänä. (Me olemme lapsille pääsääntöisesti mamma ja pappa, mutta poika on alkanut kutsua minua äidiksi ja miestä isäksi, joten kaikki neljä nimeä ovat käytössä.)

Virallista ensimmäistä sanaa tyttö ei ole meidän mielestämme vielä sanonut, koska hän on vähän turhan nuori siihen. Odotellaan ja katsellaan vielä kuinka puhe kehittyy. Videokameralla on kyllä jo tallennettu "hei" vilkutuksineen ja tämän päiväiset pappa- ja mammaharjoittelut.

Istuminen on sujunut jo kauan tuolissa. Ja nyt menee jo pieni hetki lattialla ilman tukea. Kauaksi ei kuitenkaan viitsi omia käsiä viedä, koska Rimpula lähtee kyllä kaatumaan taaksepäin. Sen verran hitaasti kaatuminen kuitenkin tapahtuu, että hänet ehtii aina napata kiinni ennen tömähdystä.

Ja käsillä kurotellaan joka suuntaan. Ennen sylissä kantaminen oli helppoa, kun tyttö pysyi siinä tasaisesti. Nyt hän kurottelee kaikkeen ohilipuvaan: kaiteisiin, kaapinoviin, mamman lettiin, koiran korvaan...

Ja ai niin joo! Viikonloppuna Rimpula sai kaksi hammasta! Lauantaina ensimmäisen ja sunnuntaina toisen! Ja ihan ilman itkua, huutoa, kuumetta mitälie. Muuten olisi siis jäänyt hampaiden puhkeaminen huomaamatta, mutta hampaita on jo vähän odoteltu, niin olen tarkastanut tilanteen päivittäin. Ja siellä ne sitten nyt nököttivät. Pieniä mannaryynejä kyykyssä kaksin kappalein.

Iso tyttö jo kun on hampaat ja kaikki. Paljon nopeampaa on tainnut kehittyä kuin isoveljensä aikanaan. (Paitsi hampaat isoveli sai pari viikkoa nuorempana.) Mutta tytöt ehkä ovat nopeampia. Ja lisäksi pikkusisarukset ovat yleensä aikaisessa, kun saavat katsoa mallia isosisaruksilta.

Inssilandiassa kaikki hyvin

Jep, jep. Taas se vanha virsi siitä, kuinka aika kuluu nopeasti. Yli kuukausi edellisestä postauksesta. Ei suinkaan ole tarkoitus, että blogihiljaisuutta olisi lainkaan, (saatika noin pitkään), mutta elämä on.

Mutta kuten otsikko jo kertoo, kaikki on hyvin. Kädet ovat täynnä työtä. Ei kun siis lomailua, koska monien mielestä olen edelleen äitiyslomalla. Heh. Nyt on siis kuitenkin menossa vanhempainvapaa, ja parin kuukauden päästä hoitovapaa. Ei tullut pikaista piipahdusta töihin (taaskaan!), koska YT: t ja toimipisteen lakkautukset. Olen siis noin kaksi ja puoli vuotta hoitovpaalla ja palaan sitten töihin saamaan potkut. Hmph! Kaikki minun kollgani ovat saaneet potkut, joten se on edessä minullakin. Saattaa tietenkin olla, että saan jäädä firmaan toisella työnimikkeellä, mutta sen näkee sitten.

Välillä on ikävä duuniin, mutta vielä on ihana olla kotona näiden kahden täystyöllistäjän kanssa. Prinsessa Rimpula päätti äsken haluta vähän iltamaitoa, joten näpyttelen tämä kymmenen sormen sijaan muutamalla. Hidasta ja raivostuttavaa puuhaa! Tästä muuten johtuu blogihiljaisuuskin. Rimpula on lähes aina tässä sylissäni, joten toinen käteni on jumissa hänen allaan. Ihana prinsessa tykkää olla lähellä. Tosi lähellä. Ihan ihossa kiinni. Melkein koko ajan. Pikku Mussukka.