Otetaan yksi vauhdikas, aamuvirkkuiltatorkku kolmevuotias ikiliikkuja jolla menee väsyneenä jutut aina ihan överiksi, ja viedään se äiti-lapsi -jumppaan klo 17-18 (kun yöunille mennään yleensä klo 19.30). Samaan aikaan jätetään kotiin isän kanssa yksi äiti-riippuvainen puolivuotias, joka ei väsyneenä arvosta kenenkään muun kuin mamman syliä.
Hyvä idea!
Ei.
Olimme siis tänään Vauhtihirmun kanssa mamma&lapsi-jumpassa. Ja tuota noin. JOS olisin ehtinyt katsella sivuille, olisin saattanut nähdä muiden äitien silmissä äänettömän pyynnön, että rauhoita jo se lapses! ennen kuin se villitsee meidän muidenkin mussukat...
En tiedä jäikö saliin yhtään äitiä tai lasta, jota meidän mussukka ei olisi heittänyt pallolla päähän tai takamukseen tai minne ikinä pallolla osuikaan (siis silloin kun kukaan muu ei heitellyt palloa, vaan liikkui ja leikki musiikin mukana). Liikuntatunnin ohjaaja sai kyseenalaisen kunnian saada useamman kuin yhden osuman. Kesken punnerrusten. Heija-heija vaan!
Huh-huh.
Hiki siis tuli kun yritin jotenkin pitää aisoissa tuota hyppykirppua. Mutta on se vain nopea! Pitäisi varmaan osallistua joihinkin juoksukilpailuihin. Jos sellaiset järjestetään aamupäivällä, koska enää näin myöhään illalla hänen keskittymiskykynsä ei ole enää parhaimmillaan...
Mutta tulipahan koitettua! Onneksi ryhmään oli niin kova tunku, että toinen kurssi järjestetään mahdollisesti jonain aamupäivänä. Ilmoittauduin jo vapaaehtoiseksi toiseen ryhmään siirtyjäksi.
 |
| Ikiliikkuja |
Niin ja se puolivuotias äiti-riippuvainen. Kotoa tuli puhelinsoitto klo 17.45, että jos vain mahdollista niin tulisitko kotiin jo nyt. Tää lapsi on itkenyt jo 45 minuuttia. Nappasin siis sen hyppykirpun kainaloon, sanoin ohjaajalle että nyt tuli lähtö vauvan luo ja me tullaan mielellään aamuryhmään, kipitin autolle väsynyt hyppykirppu kainalossa ja kaasutin kotiin.
Ulos asti kuului "äiti minulla on ikävä sinua" -huudot.
Kyllä. Minulla on kädet täynnä työtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti