Meidän pikkuinen (on taas sylissä, joten yhdellä sormella kirjoitetaan) on saavuttanut jo puolen vuoden korkean iän! Hänen korkeutensa osaa vaikka mitä. Muun muassa pitää äidin kiireisenä...
Rimpula oppi siis peruuttamaan 5 kk päivänään. Edelleen vain pakki löytyy. Edistystä on kuitenkin tapahtunut koska välillä pikkuinen yrittää ottaa konttausasentoa.
Tyttö kasvoi hienosti pelkällä mamman maidolla puoli vuotta. Nyt on sitten aloitettu "oikean" ruuan syöminen. Kukkakaalia, maissia, luumua, mustikkaa ja uusimpana kaurapuuroa ja bataattia. Nam, nam. Kaikki menee sormiruuan ja lusikalla muussatun mössön sekoituksena. Paitsi luumu menee kaupan soseena, koska sitä en jaksa tehdä itse.
"Äiti" ja "hei" (vilkutuksen kera) ovat olleet ohjelmistossa jo jonkin aikaa. Ja tänään papan sylissä tyttö hoki "pappa" useaan otteeseen. Yritimme saada myös "mammaa" kuuluviin, mutta se ei tullut yhtä selkeänä. (Me olemme lapsille pääsääntöisesti mamma ja pappa, mutta poika on alkanut kutsua minua äidiksi ja miestä isäksi, joten kaikki neljä nimeä ovat käytössä.)
Virallista ensimmäistä sanaa tyttö ei ole meidän mielestämme vielä sanonut, koska hän on vähän turhan nuori siihen. Odotellaan ja katsellaan vielä kuinka puhe kehittyy. Videokameralla on kyllä jo tallennettu "hei" vilkutuksineen ja tämän päiväiset pappa- ja mammaharjoittelut.
Istuminen on sujunut jo kauan tuolissa. Ja nyt menee jo pieni hetki lattialla ilman tukea. Kauaksi ei kuitenkaan viitsi omia käsiä viedä, koska Rimpula lähtee kyllä kaatumaan taaksepäin. Sen verran hitaasti kaatuminen kuitenkin tapahtuu, että hänet ehtii aina napata kiinni ennen tömähdystä.
Ja käsillä kurotellaan joka suuntaan. Ennen sylissä kantaminen oli helppoa, kun tyttö pysyi siinä tasaisesti. Nyt hän kurottelee kaikkeen ohilipuvaan: kaiteisiin, kaapinoviin, mamman lettiin, koiran korvaan...
Ja ai niin joo! Viikonloppuna Rimpula sai kaksi hammasta! Lauantaina ensimmäisen ja sunnuntaina toisen! Ja ihan ilman itkua, huutoa, kuumetta mitälie. Muuten olisi siis jäänyt hampaiden puhkeaminen huomaamatta, mutta hampaita on jo vähän odoteltu, niin olen tarkastanut tilanteen päivittäin. Ja siellä ne sitten nyt nököttivät. Pieniä mannaryynejä kyykyssä kaksin kappalein.
Iso tyttö jo kun on hampaat ja kaikki. Paljon nopeampaa on tainnut kehittyä kuin isoveljensä aikanaan. (Paitsi hampaat isoveli sai pari viikkoa nuorempana.) Mutta tytöt ehkä ovat nopeampia. Ja lisäksi pikkusisarukset ovat yleensä aikaisessa, kun saavat katsoa mallia isosisaruksilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti