Vuoristorataa

Paljon on ehtinyt tapahtua. Niin paljon, etten ole ehtinyt edes kirjoittaa. Mutta katsotaan, jos nyt saisin kirjattua tänne viime viikkojen tapahtumia.

Kävimme tällä viikolla jälleen ultrassa. Soitin viime viikolla tulevaan synnytyssairaalaani tiedustellakseni asioita (lähinnä synnytyksestä istukan takia), ja kerroakseni istukan tilanteesta. He olivat sitä mieltä, että istukka ei tyypillisesti liiku noin kuin se on havaintojen mukaan minulla liikkunut. Eli he halusivat minut tutkimuksiin.

Minua tutki kaksi lääkäriä, jotka olivat molemmat sitä mieltä, että istukka sijaitsee 1,3 cm kohdunsuun reunalta. Eli melkein samassa paikkaa, jossa se sijaitsi ultraäänitutkimuksen mukaan neljä viikkoa aiemmin. Eli kaksi viikkoa aiemmin tehty tutkimus, jonka mukaan istukka sijaitsisi kokonaan kohdusuun päällä, olisi virheellinen.

Nyt siis kolme neljästä lääkäristä sanoo yhtä ja yksi toista. Luotan niihin kolmeen lääkäriin. Mutta kuinka on mahdollista, että yksityinen lääkäri tekee 4D-ultrassa tällaisen virhearvion? Hän on kuitenkin työskennellyt vuosia aluesairaalassa ennen kuin siirtyi yksityiseksi. Joten hänellä on vuosien kokemus tutkimisesta.

Joka tapauksessa istukkani tilanne on hyvä, ja pääsen toivottavasti synnyttämään alakautta. Minulle ei luvattu sitä vielä, koska se sijaitsee hyvin lähellä kohdunsuuta, mutta toivotaan parasta. Tutkimuksissa paljastui kuitenkin, että vauva on viikkoihin nähden aika pieni. Meille annettin siis uusi tutkimusaika kahden viikon päähän.

Yksi huoli meni pois, toinen tuli tilalle. En kuulemma voi kuitenkaan tehdä mitään nyt muuta kuin odottaa. Jälleen kerran. Sairaslomaa jatkettiin supistusten takia jälleen kuukaudella. Nyt jää 9 työpäivää sairasloman ja äitiysloman väliin. Toivottavasti pääsen töihin silloin.

Ystäväni vauva päätti saapua maailmaan viikolla 29+5. Kaikki voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Vauvasta ei tullut aivan pikkukeskosta, koska hän painoi syntyessään 1560 g. Vanhemmat ovat saaneet vauvan jo kenguruhoitoon ja ovat päässeet vaihtamaan vaippaa. Tavallisissa tilanteissa arkisia asioita, mutta tällä hetkellä etuoikeuksia.

Metsäpalstakaupat menivät mönkään. Palstalla oli ikävä tierasite, joka ei selvinnyt meille ennen kuin olimme paikan päällä kirjoittamassa alustavaa kauppakirjaa. Teimme jo etukäteen sopimuksen, että nyt kirjoitetaan vain alustava kauppakirja (en tiedä sen oikeaa nimeä suomeksi). Sitten kun olisimme saaneet rakennusluvat kuntoon, niin kirjoitettaisiin virallinen kauppakirja. Niin pitkälle emme kuitenkaan päässeet tuon tierasitteen takia. Saimme viikonlopun aikaa pohtia, haluammeko palstan vai emme. Päädyimme siihen, että emme halua sitä.

Lisäksi olemme ravanneet vakuutusyhtiöissä hakemassa vauvavakuutusta. Sehän pitää hakea kolme kuukautta ennen laskettua aikaa, eli viimeistään viime viikolla. Viime viikolla me vielä luulimme, että istukka peittää kohdunsuun kokonaan. Tähän mennessä on tullut hylkäävä päätös jo yhdeltä yhtiöltä. Ja syy oli juuri tuo istukka. Yhdellä lääkärin virhearviolla saattaa olla pitkät seuraukset.

Jotain ihanaakin on tapahtunut. Uusi äitiyspakkaus on saapunut! Ja se on aivan mahtava! Olen hypistellyt ja ihastellut sitä nyt pari päivää.

Poika on nyt flunsassa, ja olemme heränneet jo kello neljältä. Se taitaa näkyä tässä tekstissä.

Tällaista taas

Tilauksessa olisi tasaisen rauhallista arkea. Sitä ei kuitenkaan taida olla tulossa, joten koitetaan pärjätä tämän arjen kanssa joka meillä on.

Ystäväni vauva on vielä pysynyt kohdussa. Heidän tilanteensa on olosuhteisiin nähden hyvä. Silti he ovat ajatuksissani usein. Toivokaamme ystävälleni siis vielä paljon lisää rauhallisia päiviä sairaalassa.

Minun vauvani voi hyvin. Kävimme tällä viikolla 4D-ultrassa. Hän kasvaa tasaisesti eikä hänestä löydetty mitään poikkeavaa. 

Kaikki uutiset eivät kuitenkaan olleet hyviä. Minun istukkani, jonka piti olla siirtynyt, ei olekaan siirtynyt. Tällä hetkellä istukka peittää kohdunsuun kokonaan. Lääkäri arvioi, että istukka ei tule siirtymään pois siitä, joten tällä hetkellä olemme menossa suunniteltuun sektioon.

Istukkaa tullaan tietenkin ultraamaan vielä ennen leikkauspäätöstä. Ja varmaan vielä useaan kertaan. Ja koska istukkani näyttää olevan aika seilaavaa sorttia, niin tietenkin toivon sen siirtyvän.

Pelkään kuitenkin ettei se siirry ja joudun sektioon. Lapsuudenystäväni kuoli suunnitellun sektion aikana, joten muutama mörkö löytyy kaapistani tähän asiaan liittyen. Tietenkin suurin osa naisista selviää suunnitellusta sektiosta, mutta se todennäköisyys ei auttanut ystävääni.

Seuraavaan ultraan on aikaa noin 10 viikkoa. Tässä sitä nyt sitten odotellaan. Ja laskettuun aikaan on noin 15 viikkoa. Eli tässä sitä nyt sitten odotellaan.

Mutta arki ei ole pelkkää pelkoa ja odotusta. Kaikkea kivaa tapahtuu koko ajan. Tällä viikolla olen muun muassa käynyt perhekahvilassa poikani, ystäväni ja hänen kolme kuukautta vanhan vauvansa kanssa. Ja meidän poika on aivan ihana hurmuri. Hän on herttainen ja iloinen poika, joka saa muutkin kuin oman äitinsä hyvälle tuulelle.

Lisäksi tapasin äitejä joihin tutustuin aikoinaan perhevalmennuksessa. Yksi heistä sai kaksi kuukautta sitten vauvan, ja minä olen ollut vuodelevossa, joten emme ole nähneet vähän yli kahteen kuukauteen. Yleensä näemme noin kerran viikossa, joten oli todella ihanaa nähdä heitä kaikkia. Lapset ovat kasvaneet taas kerran hurjasti.

Ja sitten olemme ehtineet käydä pankissa hakemassa uutta lainaa metsäpalstaa varten. Pankkiin mennessä pitää aina muistaa, että he eivät todellakaan ajattele sinun parastasi vaan pankin parasta. Ne ehdotukset, joita meille annettiin olivat aivan naurettavia. He olisivat muun muassa halunneet yhdistää sellaisen lainan, jossa meillä on ennätysalhainen marginaali, tähän uuteen lainaan. Se olisi tarkoittanut, että me olisimme maksaneet todella paljon enemmän rahaa pankille uuden marginaalin muodossa. Jep, jep. Täti oli kaiken lisäksi tehnyt paperit valmiiksi tällaista lainaa varten. Kyllä vain. Kysymättä meiltä. No, sellaiseen emme tietenkään suostuneet.  

Muitakin "hyviä" ehdotuksia tällä tädillä riitti. Onneksi olemme kuitenkin tulleet tässä vuosien varrella vähän viisaammiksi, joten osasimme välttää selvimmät sudenkuopat. Sen verran pankkitäti koki tarvetta kettuilla lähtiessämme, että taisimme jopa välttää kaikki sudenkuopat. Katsotaan mitä hän on keksinyt ennen seuraavaa käyntiä.

Vielä kun ehtisimme tällä viikolla vakuutusyhtiöön hankkimaan vauvavakuutuksen tulevalle pikkuiselle sekä henkivakuutukset minulle ja miehelle. Pelkään pahasti, että vauvavakuutusta emme istukan takia saa, mutta käymme kuitenkin kysymässä. Ja niitä henkivakuutuksia meidän on pitänyt hakea jo vuosia. Jos nyt sitten samalla kun haemme korvauksia esikoisen vakuutuksesta saisimme aikaiseksi hakea niitä henkivakuutuksia.

Jos metsään haluat muuttaa nyt

Kyllä, kyllä, kyllä! Me saimme sen metsäpalstan! Tarjouksemme oli suljetun tarjouskilpailun suurin ja perikunta hyväksyi tarjouksen. Nyt siis odotellaan kaikkien paperin tekoa, vieraillaan pankissa hakemassa lisää lainaa ja sitten allekirjoitetaan paperit.

Itse rakennusprojekti saa odotella vielä hieman. Nyt olisi kiva saada tämä loppuraskaus rauhallisesti ohi, sitten saada se vauva maailmaan ja selvitä vielä ensimmäisistä kaoottisista kuukausista. Sen jälkeen voisi sitten alkaa tosissaan katsella niitä erilaisia talopaketteja.

Niinhän sitä voisi tehdä. Todellisuudessa olemme surffailleet erilaisia talopaketteja läpi jo monta päivää (siis jo ennen kuin tarjouksemme läpimeno oli varmaa).

Mutta ei. Emme me oikeasti aio alkaa rakentaa vielä. Tämä nykyinen talo pitäisi myydä ensin. Ja tässä riittää vielä vähän tehtävää ennen kuin kannattaa ottaa kiinteistövälittäjään yhteyttä.

Nyt siis toivotaan Haaveilijalle malttia ja remonttimieltä!

Pelkoa ja jännitystä

Huh huh.

Teimme korkeimman tarjouksen metsäpalstasta. Kääk! Tuleeko meistä oikeasti maalaisia!?!

Vielä asia ei ole varmistunut, koska myyjä ei ole hyväksynyt tarjoustamme. Myyjänä toimii perikunta, joten siellä on useampi tyyppi, joiden pitää hyväksyä tarjous.

Ja huomenna on sitten se ultra. Kääk.

Olen aikalailla hermoraunio näiden kahden asian kanssa. Vihaan odottamista. Ja epävarmuutta.

Mutta ehkä on hyvä, että nämä kaksi asiaa tulivat samalle viikolle, niin ei tarvitse useampaa viikkoa olla hermoraunio.