Tällaista taas

Tilauksessa olisi tasaisen rauhallista arkea. Sitä ei kuitenkaan taida olla tulossa, joten koitetaan pärjätä tämän arjen kanssa joka meillä on.

Ystäväni vauva on vielä pysynyt kohdussa. Heidän tilanteensa on olosuhteisiin nähden hyvä. Silti he ovat ajatuksissani usein. Toivokaamme ystävälleni siis vielä paljon lisää rauhallisia päiviä sairaalassa.

Minun vauvani voi hyvin. Kävimme tällä viikolla 4D-ultrassa. Hän kasvaa tasaisesti eikä hänestä löydetty mitään poikkeavaa. 

Kaikki uutiset eivät kuitenkaan olleet hyviä. Minun istukkani, jonka piti olla siirtynyt, ei olekaan siirtynyt. Tällä hetkellä istukka peittää kohdunsuun kokonaan. Lääkäri arvioi, että istukka ei tule siirtymään pois siitä, joten tällä hetkellä olemme menossa suunniteltuun sektioon.

Istukkaa tullaan tietenkin ultraamaan vielä ennen leikkauspäätöstä. Ja varmaan vielä useaan kertaan. Ja koska istukkani näyttää olevan aika seilaavaa sorttia, niin tietenkin toivon sen siirtyvän.

Pelkään kuitenkin ettei se siirry ja joudun sektioon. Lapsuudenystäväni kuoli suunnitellun sektion aikana, joten muutama mörkö löytyy kaapistani tähän asiaan liittyen. Tietenkin suurin osa naisista selviää suunnitellusta sektiosta, mutta se todennäköisyys ei auttanut ystävääni.

Seuraavaan ultraan on aikaa noin 10 viikkoa. Tässä sitä nyt sitten odotellaan. Ja laskettuun aikaan on noin 15 viikkoa. Eli tässä sitä nyt sitten odotellaan.

Mutta arki ei ole pelkkää pelkoa ja odotusta. Kaikkea kivaa tapahtuu koko ajan. Tällä viikolla olen muun muassa käynyt perhekahvilassa poikani, ystäväni ja hänen kolme kuukautta vanhan vauvansa kanssa. Ja meidän poika on aivan ihana hurmuri. Hän on herttainen ja iloinen poika, joka saa muutkin kuin oman äitinsä hyvälle tuulelle.

Lisäksi tapasin äitejä joihin tutustuin aikoinaan perhevalmennuksessa. Yksi heistä sai kaksi kuukautta sitten vauvan, ja minä olen ollut vuodelevossa, joten emme ole nähneet vähän yli kahteen kuukauteen. Yleensä näemme noin kerran viikossa, joten oli todella ihanaa nähdä heitä kaikkia. Lapset ovat kasvaneet taas kerran hurjasti.

Ja sitten olemme ehtineet käydä pankissa hakemassa uutta lainaa metsäpalstaa varten. Pankkiin mennessä pitää aina muistaa, että he eivät todellakaan ajattele sinun parastasi vaan pankin parasta. Ne ehdotukset, joita meille annettiin olivat aivan naurettavia. He olisivat muun muassa halunneet yhdistää sellaisen lainan, jossa meillä on ennätysalhainen marginaali, tähän uuteen lainaan. Se olisi tarkoittanut, että me olisimme maksaneet todella paljon enemmän rahaa pankille uuden marginaalin muodossa. Jep, jep. Täti oli kaiken lisäksi tehnyt paperit valmiiksi tällaista lainaa varten. Kyllä vain. Kysymättä meiltä. No, sellaiseen emme tietenkään suostuneet.  

Muitakin "hyviä" ehdotuksia tällä tädillä riitti. Onneksi olemme kuitenkin tulleet tässä vuosien varrella vähän viisaammiksi, joten osasimme välttää selvimmät sudenkuopat. Sen verran pankkitäti koki tarvetta kettuilla lähtiessämme, että taisimme jopa välttää kaikki sudenkuopat. Katsotaan mitä hän on keksinyt ennen seuraavaa käyntiä.

Vielä kun ehtisimme tällä viikolla vakuutusyhtiöön hankkimaan vauvavakuutuksen tulevalle pikkuiselle sekä henkivakuutukset minulle ja miehelle. Pelkään pahasti, että vauvavakuutusta emme istukan takia saa, mutta käymme kuitenkin kysymässä. Ja niitä henkivakuutuksia meidän on pitänyt hakea jo vuosia. Jos nyt sitten samalla kun haemme korvauksia esikoisen vakuutuksesta saisimme aikaiseksi hakea niitä henkivakuutuksia.