Ylösalaisin

Kerroin täällä kesällä, että kaksi hyvää ystävääni ovat molemmat raskaana. Toinen heistä viisi viikkoa edellä minua ja toinen kolme viikkoa edellä minua. Nyt ystäväni, joka on kolme viikkoa edellä minua, makaa sairaalassa ja odottaa pikkukeskosen syntymää.

Näin se elämä yhtäkkiä ottaa ja heittää kärrynpyörän. Asiat, jotka olivat vielä eilen merkityksellisiä, ovat nyt siirtyneet taka-alalle. Elämä pyörähtää yhtäkkiä takaisin sen tärkeimmän ympärille. Omien rakkaiden hyvinvointi on ainoa asia, jolla juuri nyt on merkitystä.

Nyt tämä ihana perhe odottaa pikkukeskosen syntymää. Esikoisen piti ehtiä täyttää kaksi vuotta ennen pikkusisaruksen syntymää, mutta se ei varmasti ehdi tapahtua. Pikkukeskonen pysyy kohdussa ennemmin päiviä kuin kuukausia. Tällä hetkellä toivotaan, että pieni pysyisi aloillaan edes viikonlopun yli.

Mutta uskon, että tämä perhe tulee selviämään tästä keskoselämästä hyvin. Perheen isällä on läheinen suhde isosisarukseen ja he ovat tottuneet olemaan kahdestaan äidin ollessa töissä. Tietenkin lapsi tulee ikävöimään äitiään (ja paljon!) tämän sairaalassaolon ajan, mutta läheinen suhde isään helpottaa tilannetta. 

Ja keskoselämän kannalta on hienoa, että he asuvat sellaisessa kaupungissa, jonka sairaalassa pikkukeskosta voidaan hoitaa. Vanhemmat pääsevät siis suhteellisen helposti hoitamaan pientä vauvaansa ja voivat samana päivänä olla läsnä isosisaruksellekin. Jos välimatkat olisivat pitempiä, niin perheen elämä olisi paljon monimutkaisempaa.

Vaikka toivoa kuukausista ei ilmeisesti ole, niin minä toivon niitä silti. Ja lähetän paljon lämpimiä ajatuksia tälle ihanalle perheelle!