Sairastua vai synnyttää?

Mies tuli eilen kotiin kesken työpäivän. Hänellä oli heikko olo jo aamulla, mutta lähti siitä huolimatta iltavuoroon. Eihän hän siellä montaa tuntia pystynyt olemaan vaan tuli kotiin lepäämään.

Nyt sitten tänään tuo Vauhtihirmu on ollut ihan hassulla tuulella. Hän ei ole halunnut syödä oikeastaan mitään koko päivänä. Yöunille nukahti jotenkin, mutta heräsi sitten parin tunnin unien jälkeen. Ja istuu nyt tässä minun vieressäni.

Ja minä olisin mielelläni viettänyt koko päivän sohvalla vaakatasossa. Onneksi suurimman osan päivää olenkin saanut viettää siten. Ja olisin mielelläni mennyt aikaisin nukkumaan. Mutta juuri kun minä hiippailin sänkyyn, poika heräsi. Eikä nukahtanut millään uudestaan. Nyt siis istumme täällä olohuoneessa kirjoittamassa blogia ja katsomassa Mauri Kunnaksen Joulupukki ja Noitarumpua.

Lämpöä tai kuumetta pojalla ei ole, mutta jokin tässä mättää. Mutta mikä? Kuulemma hän ei ole mistään kipeä (osaa yleensä sano, minne sattuu), joten olisikohan jokin epämääräinen ikävä olo koko kropassa? Haaveilijalla on kuulemma sellainen ikävä olo ja heikotus. Mikähän tauti tästä puhkeaa?

Ja saanko minäkin saman vai kuinka tässä käy? Onko tämä väsymys ihan vain perus viikonloppuväsymystä arkiviikon tsemppaamisen jälkeen? Yhdellä ystävällä oli kuulemma todella vetämätön olo päivää ennen kuin lapsivedet menivät...

Vuoristorataa

Paljon on ehtinyt tapahtua. Niin paljon, etten ole ehtinyt edes kirjoittaa. Mutta katsotaan, jos nyt saisin kirjattua tänne viime viikkojen tapahtumia.

Kävimme tällä viikolla jälleen ultrassa. Soitin viime viikolla tulevaan synnytyssairaalaani tiedustellakseni asioita (lähinnä synnytyksestä istukan takia), ja kerroakseni istukan tilanteesta. He olivat sitä mieltä, että istukka ei tyypillisesti liiku noin kuin se on havaintojen mukaan minulla liikkunut. Eli he halusivat minut tutkimuksiin.

Minua tutki kaksi lääkäriä, jotka olivat molemmat sitä mieltä, että istukka sijaitsee 1,3 cm kohdunsuun reunalta. Eli melkein samassa paikkaa, jossa se sijaitsi ultraäänitutkimuksen mukaan neljä viikkoa aiemmin. Eli kaksi viikkoa aiemmin tehty tutkimus, jonka mukaan istukka sijaitsisi kokonaan kohdusuun päällä, olisi virheellinen.

Nyt siis kolme neljästä lääkäristä sanoo yhtä ja yksi toista. Luotan niihin kolmeen lääkäriin. Mutta kuinka on mahdollista, että yksityinen lääkäri tekee 4D-ultrassa tällaisen virhearvion? Hän on kuitenkin työskennellyt vuosia aluesairaalassa ennen kuin siirtyi yksityiseksi. Joten hänellä on vuosien kokemus tutkimisesta.

Joka tapauksessa istukkani tilanne on hyvä, ja pääsen toivottavasti synnyttämään alakautta. Minulle ei luvattu sitä vielä, koska se sijaitsee hyvin lähellä kohdunsuuta, mutta toivotaan parasta. Tutkimuksissa paljastui kuitenkin, että vauva on viikkoihin nähden aika pieni. Meille annettin siis uusi tutkimusaika kahden viikon päähän.

Yksi huoli meni pois, toinen tuli tilalle. En kuulemma voi kuitenkaan tehdä mitään nyt muuta kuin odottaa. Jälleen kerran. Sairaslomaa jatkettiin supistusten takia jälleen kuukaudella. Nyt jää 9 työpäivää sairasloman ja äitiysloman väliin. Toivottavasti pääsen töihin silloin.

Ystäväni vauva päätti saapua maailmaan viikolla 29+5. Kaikki voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Vauvasta ei tullut aivan pikkukeskosta, koska hän painoi syntyessään 1560 g. Vanhemmat ovat saaneet vauvan jo kenguruhoitoon ja ovat päässeet vaihtamaan vaippaa. Tavallisissa tilanteissa arkisia asioita, mutta tällä hetkellä etuoikeuksia.

Metsäpalstakaupat menivät mönkään. Palstalla oli ikävä tierasite, joka ei selvinnyt meille ennen kuin olimme paikan päällä kirjoittamassa alustavaa kauppakirjaa. Teimme jo etukäteen sopimuksen, että nyt kirjoitetaan vain alustava kauppakirja (en tiedä sen oikeaa nimeä suomeksi). Sitten kun olisimme saaneet rakennusluvat kuntoon, niin kirjoitettaisiin virallinen kauppakirja. Niin pitkälle emme kuitenkaan päässeet tuon tierasitteen takia. Saimme viikonlopun aikaa pohtia, haluammeko palstan vai emme. Päädyimme siihen, että emme halua sitä.

Lisäksi olemme ravanneet vakuutusyhtiöissä hakemassa vauvavakuutusta. Sehän pitää hakea kolme kuukautta ennen laskettua aikaa, eli viimeistään viime viikolla. Viime viikolla me vielä luulimme, että istukka peittää kohdunsuun kokonaan. Tähän mennessä on tullut hylkäävä päätös jo yhdeltä yhtiöltä. Ja syy oli juuri tuo istukka. Yhdellä lääkärin virhearviolla saattaa olla pitkät seuraukset.

Jotain ihanaakin on tapahtunut. Uusi äitiyspakkaus on saapunut! Ja se on aivan mahtava! Olen hypistellyt ja ihastellut sitä nyt pari päivää.

Poika on nyt flunsassa, ja olemme heränneet jo kello neljältä. Se taitaa näkyä tässä tekstissä.

Kirjeitä, hedelmäpuu ja avain

Uh, huh. Samalla kun odottelin ilmoitusta työpaikasta, odottelin myös kirjettä koulusta. Luokkatoverini valmistuvat tänä keväänä (aplodit heille!). Minun valmistumiseni on kuitenkin jossain hämyisessä taivaanrannassa (nyt saa itkeä!).

Sain siis kirjeen, jossa oli lomakkeita, joihin pitää täyttää puuttuvat kurssit. Tiedättekö, minulta puuttuvat kurssit eivät edes mahdu lomakkeessa oleville riveille. Masentavaa. Sen lisäksi siihen pitäisi kirjoittaa, missä vaiheessa päättötyö on menossa. No minunhan piti tehdä se siinä työpaikassa, jonne en päässyt tänä kesänä. Onneksi lomakkeessa on myös kohta: ei vielä aloitettu. En ole siis aivan totaalinen, ainutlaatuinen hylkiö.

Nyt minulla on vielä vähän reilu vuosi aikaa saada opintoni päätökseen. Sen jälkeen loppuu opiskeluoikeus. Mutta mikähän tässä oikeasti mättää? (Pohdin tätä asiaa jo huhtikuussa.) Nytkin roikun lukemassa blogeja sen sijaan, että tekisin kouluhommia. Vaikka lukukausi on loppunut jo viikkoja sitten, minä voisin silti suorittaa vielä muutaman kurssin tälle keväälle. Jos vain saisin sen aikaiseksi.

Tänä viikonloppuna on ollut taas hyvä syy olla avaamatta koulukirjoja. Sain jostain korkealla kuumeella varustetun vatsataudin. Sen siitä sai, kun viime viikonloppuna tanssin täällä voitontanssia, kun olin talon ainoa terve (Haaveilijalla ja Vauhtihirmulla on nuhakuume). Tällä kertaa siis mies selvisi terveenä ja poika sai taudin vain puolittain. Eli tiheämpää vaipanvaihtoa ilman kuumetta.

Tänään olen saanut kuitenkin tehtyä kaksi pitkään roikkunutta asiaa pois päiväjärjestyksestä. Takapihallemme on istutettu muutama hedelmäpuu kolmisen vuotta sitten. Yksi niistä istutettiin (minun mielestäni) liian lähelle toisia, ja se on pitänyt siirtää nyt jo parin vuoden ajan. Vihdoin tänään sitten hoipuin pihalle Haaveilijan ja Vauhtihirmun kanssa. He hoitivat lapiohommat ja minä näytin mistä kaivaa. Nyt siis asia, joka on vaivannut kauan joka kerta takapihalle mentäessä on hoidettu!

Kun olimme tulossa puunsiirto-operaation jälkeen mutaisina sisälle, olisin mielelläni käyttänyt kylpyhuoneen ovea. Sitä ei kuitenkaan ole vähään aikaan saatu auki, koska oven lukkopesään katkesi avain, ja ovi aukeaa vain avaimella. Avain katkesi jo joskus viime kesänä, ja olen pariin otteeseen yrittänyt saada sitä pois sieltä, mutta koskaan ei ole ollut aikaa tai oikeita työkaluja.

Mutta arvatkaapas mitä! Tänään minä vihdoin sain sen sieltä pois! Olin niin väsynyt ja kiukkuinen, että putkiaivotila pukkasi päälle, ja päätin suihkuun menemisen sijaan koittaa vielä kerran, ennen kuin koko lukkopesä puretaan. Sainkin avaimen kerran jo melkein pois, kun Vauhtihirmu tuli taakseni ja pukkasi minua selkään. Siinä hätäkässä minä sitten pukkasin avaimen takaisin lukkoon. 

En edes harmistunut asiasta, pidin vain pienen tauon ja yritin uudelleen. Ja sieltähän se tuli! Jes, jes, jes! Viime syksynä harmitti kovasti kun emme päässeet kuraisen pojan ja rapaisten rattaiden kanssa kulkemaan sivuovesta vaan piti kurata (ja kuurata) koko eteinen ja aula. Tänä keväänä en ole vielä monesti ehtinyt sitä kaivata, koska poika on ollut suurimman osan ajasta kipeänä.

Hedelmäpuu on siis siirretty (kesti noin 2,5 vuotta) ja avain on saatu pois lukosta (kesti noin 9 kuukautta). Vielä kun saisi tämän kouluasian hoidettua (joka on kestänyt jo ikuisuuden!). Vinkkejä kenelläkään?

Luvassa unettomia öitä?

Siitelpölyallergia. Tarvitseeko muuta sanoa? No sanotaan nyt jotain.

 Odotettavissa pahin koivun siitepölykevät 20 vuoteen. Mies muistaa vielä tuon kevään -93. Hän ei päässyt edes kouluun silloin, koska allergiaoireet äityivät niin pahoiksi. Tällä hetkellä tuo siippa kröhii, yskii ja pärskii. Hänen hengityksensä vinkuu ja kuume on noussut 38:an. Allergian kylkeen on ilmeisesti iskenut nuha-kuume.

Onneksi poika on vielä suht hyvässä kunnossa. Hän vain yskii ja pärskii. Ja kärsii pääkivusta. Suppopaketti on siis kaivettu esille. 

Minä en yleensä kärsi siitepölyallergiasta, mutta tänä vuonna minunkin silmiäni on kirvellyt muutamana päivänä. On muuten ollut "jännää" huomata, että poika hieroo silmiään samoina päivinä, kun minun silmiäni on kirvelllyt. Jännää se on siksi, että poika ei osaa oikeastaan kertoa milloin hänellä on allergiaoireita. Ja silmien hierominen on aika helppo tulkita väsymykseksi. Ja hän ei siis matkinut silmien hieromista minulta, koska minä en meikit kasvoilla hiero silmiäni vaikka niitä kuinka kutittaisi.

Onneksi pojalla ei ole yhtä paha allergia kuin miehellä. Täällä kuitenkin valmistaudutaan tuon nuha-kuumeen takia unettomaan yöhön.

Tulipas epätasainen teksti. Pahoittelen. Seurasin toisella silmällä jääkiekkoa. HYVÄ SUOMI!

Ja tiedättekö muuten mitä? Sitten kun koivun siitepölymäärät laskevat, on heinän vuoro. Ja kun ne alkavat mennä ohi, pujo iskee.