Valintoja

Pakko se on myöntää: ei tämä arki näin suju. Mies tekee vuorotyötä, poika on kotihoidossa, taloa rempataan, koiria treenataan ja kaikilla on omat harrastuksensa. Tai siis kaikki nuo sujuvat, mutta minun opintoni eivät mahdu tuohon kuvioon. Aika ei vain riitä. Tai aika varmasti riittäisi, mutta minä en osaa organisoida sitä oikealla tavalla.

Johtuuko se sitten siitä, että en oikeasti halua valmistua insinööriksi? Haluan valmistua koulusta ja saada paperit käteen, jotta en joudu tekemään sellaisia töitä, joita on PAKKO tehdä, vaan sellaisia töitä, joita HALUAN tehdä. Insinööri ei ole todellakaan ainoa vaihtoehto. Asun kuitenkin sellaisella paikkakunnalla, jossa vaihtoehtoja ei ole hirveän monta. Sen takia aikoinaan hainkin tähän kouluun, koska se oli lähellä sijaitsevista paras vaihtoeho.

Onko siis tullut aika jättää insinööriopinnot kesken ja alkaa opiskella jotain muuta? Onko minusta jättämään tätä kesken? Olen ihminen, joka haluaa saada asiat VALMIIKSI. Vaikka sitten hampaat irvessä selkänahka verillä. Mutta valmiiksi. Sen lisäksi minun on vaikea luopua mistään. (Näkisittepä mitä kaikkea säästän ison talomme kaapeissa, periaatteella "mutta tätä saattaa joskus vielä tarvita...")

Mutta ehkä insinööriopinnoista luopuminen ei tunnu niin pahalta, jos vaihdan ne joihinkin toisiin opintoihin? Sellaisiin opintoihin, joihin minulla olisi joko kovaa paloa tai synnynnäistä lahjakkuutta. Täytyy myöntää, että insinööriopintoihin minulla ei ole kumpaakaan. Olen liian humanistinen ollakseni perusinsinööri, ja minulla on vain osaan insinööriopintoja synnynnäistä lahjakkuutta.

Perusinsinööriyteen kuuluva oman alan arvostaminen myös puuttuu minulta. Olen aika poikkitieteelinen tyyppi ja kiinnostunut myös oman laatikon ulkopuolisista tapahtumista. On insinööriopiskelijoiden joukossa paljon minun kaltaisiani, mutta suurin osa on kuitenkin tuota perusinsinööri sakkia.

Alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä, en tiennyt minne se johtaa. Nyt se näyttää johtaneen siihen, että minusta ei ehkä koskaan tulekaan insinööriäitiä. Mielenkiintoista. Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimeksi: "Mikä-ihme-mä-haluan-olla-isona-äiti?" Tai lyhyemmin: "Mutsi hukassa". Siitä sais kans hyvän lyhennelmän hukkamutsi.

Kävin tietty tässä välissä googlettamassa opiskeluvaihtoehtoja. Harmi kun yhteishaku on jo päättynyt.

Ja mitenkähän mä kerron tästä asiasta Haaveilijalle? Hän on kironnut näitä minun opintojani jo vuosien ajan. Hmm. Pitää ehkä vielä vähän tuumia, ja puhua hänelle vasta kun tiedän mitä haluan. Onneksi hän ei taida käydä täällä lukemassa kovinkaan usein ;) Hän saa tarpeekseen minun horinoistani ihan livenä...