Heti alkuun pitää kertoa, että vielä en tiedä vastausta tuon edellisen kirjoituksen odotettavaan asiaan (Vielä muutama päivä). Luulin päivän olevan tiistai, mutta olinkin katsonut kalenteria väärin, ja päivä tulee eteen vasta loppuviikolla. Mutta se ei olekaan ainoa odotettava asia. Odottelen tietoa myös siitä, saanko kesätyöpaikan vai en. Kuten aiemmin kerroin (Valoa), hain töitä vain osaksi kesää.
Oikeastaan firmasta olisi pitänyt jo kuulua jotain, mutta myös viime kesänä sain tiedon työpaikasta vasta luvatun ajan jälkeen. Mutta jokatapauksessa: MINÄ HYPIN TÄÄLLÄ SEINILLE! Henkisesti. Ulospäin tämä hyppiminen näkyy oikeastaan ennemminkin lamaantumisena.
Tai olisi kiva, jos olisi aikaa lamaantua. Meille tulee vieraita viikoloppuna, joten leipomo Mamma&Poika on kovassa työntuohussa. Vauhtihirmu rakastaa leipomista (kuten äitinsäkin), joten ei tämä aivan kamala viikko ole. Me molemmat myös rakastamme taikinan syömistä. NAM!
Mietin tässä yksi päivä, että onkohan minulla yhtään pahaa tapaa, joten en ole opettanut pojalleni? Olen nimittäin kuullut, että kaikki ihmiset eivät syö taikinaa. (Kummaa porukkaa!) Eivätkä kaikki kuulemma nuole jätksikulhoa edes yksin kotona ollessaan. (Hienostelijat!)
No aika viattomiahan nuo pahat tavat ovat. Ja yritän opettaa samalla pojalle, että kulhon saa nuolla vain kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti