Tästä pitäisi sitten taas jatkaa kuukausi eteenpäin. Miten yksi asia voikin täyttää elämän näin kokonaan? Ajantaju pyörii vain ovulaation ja testipäivän ympärillä. Miksi tästä on tullut niin iso asia?
No ensinnäkin aika alkaa loppua. En siis ole lähestymässä viittäkymppiä, vaan Vauhtihirmu on jo kaksivuotias. Eli jos haluan saada Kelan äitiyspäivärahan edellisten tulojen mukaan, niin toisen lapsen laskettu aika pitää olla ennen kuin Vauhtihirmu täyttää kolme. Muuten minulla on kaksi vaihtoehtoa: mennä puoleksi vuodeksi töihin tai tyytyä pikkiriikkiseen äitiyspäivärahaan. Kumpikaan vaihtoehto ei houkuttele.
Määrääkö Kela siis minun lisääntymisestäni? No ei oikeastaan. Toinen lapsi olisi saanut saada alkunsa jo puolentoista vuoden ajan. Imettäminen piti kuitenkin kuukautiset poissa, joten en milloinkaan tiennyt, olenko jo uudestaan raskaana, vai eivätkö kuukautiset vain ole alkaneet. Kun joka paikassa varoitellaan, että imetyksen ehkäisytehoon ei saa luottaa. Ja että nainen voi tulla raskaaksi täysimetyksestä huolimattta. Sanonpahan vaan että PAH! Meillä ei käynyt näin. Minun kuukautiseni alkoivat vasta kun poika oli vuoden ja kymmenen kuukautta. Repikää siitä.
Mutta siis tuon vuoden ja neljän kuukauden pituisen ajanjakson aikana ei tiennyt, oliko meillä tärpännyt heti ensimmäisestä ovulaatiosta vai oliko ovulaatiota tullut ollenkaan, niin tein aika monta negatiivista raskaustestiä. Eli henkinen yritys on jatkunut jo puolitoista vuotta, vaikka fyysisesti raskauteen olisi ollut mahdollisuus vasta viimeisten kahden ja puolen kuukauden aikana.
Sehän ei ole mitään. Kolmet kuukautiset eivät kuulosta ollenkaan pahalta kun puhutaan lapsenteosta. Mutta tuo henkinen puolentoista vuoden yrittäminen alkaa oikeasti tuntua. Aika pahalta. Siis mukavaa puuhaahan se tekeminen on, mutta se negatiivisen testin tekeminen ei ole.
Äitiyspäivärahan ja pitkän yrittämisen lisäksi olisin halunnut, että kaikilla meidän lapsillamme olisi mahdollisimman pienet ikäerot. Silloin heillä on enemmän yhteistä ja suunnilleen sama ikäkausi menossa. Jos lapsille tulee vaikka neljän vuoden ikäero, niin kiinnostuksen kohteet ovat jo huomattavasti erilaisemmat kuin kahden vuoden ikäerolla olevilla. (Tietty samanikäisetkin ovat erilaisia, mutta tietänette mitä tarkoitan.) Mutta nyt olisin siis todella iloinen, jos saisimme lapset edes tuolla vähän alle kolmen vuoden ikäerolla!
Nyt kuitenkin mennään niillä eväillä, mitä on annettu. Joten aion nauttia seuraavan kahden viikon aikana ylimääräisestä kahvikupillisesta. Ja lisäksi vappuna pitää nauttia alkoholia sen vuoksi kun kerrankin voi. Juuri nyt ei voisi vähempää kiinnostaa järjestää kosteita vappujuhlia. Mutta katsotaan ehtiikö mieli muuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti