Rakastan kevättä! Aurinko paistaa joka päivä korkeammalta. Linnut laulavat pihapuissa. Viimeisetkin lumenrippeet sulavat. Ihanaa!
Haravoimme pihaa eilen pojan kanssa. Viime syksyltä oli jäänyt paljon neulasia ja lehtiä haravoimatta, joten saimme nopeasti peräkärryn täyteen sekalaista piharoskaa.
Liekö sattumaa vai olimmeko liian kauan pihalla eilen, mutta Vauhtihirmulla nousi kuume yöllä. Toisaalta Haaveilijankin hengitys rohisi ja korisi, joten ehkä saimme viikonloppuvierailta läksiäislahjaksi jonkin pöpön.
Tänään saammekin sitten ihailla auringonpaistetta ikkunan läpi. Jos noista ikkunoista näkisi läpi... Keväässä on yksi huono puoli. Se paljastaa armottomasti kuinka likaista ja pölyistä kodissa onkaan talven jäljiltä.
Nyt ei kuitenkaan voi alkaa pestä ikkunoita, koska poika nukkuu ja minunkin pitää levätä. Viime yö oli hyvin katkonainen ja lyhyt, joten pitää kerätä vähän voimia sohvalla maaten ja herkkuja syöden. Voi harmi!
p.s. Monille käy niin, että kevään tullen peilistä katsoo nuhjuinen naama. Minun peilistäni katsoo kuitenkin ihan freesi mamma jolla on hymy huulilla. Ymmärsin tässä eilisen, yön ja aamun aikana, että olen onnellinen. Vaikka en olekaan raskaana, olen onnellinen kaikesta siitä mitä minulla on nyt. Ja se on paljon se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti