Nyt se on sitten tehty! Olen ollut yön Vauhtihirmusta erossa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Ja meillä molemmilla meni yö ihan hyvin.
Jo alkuillasta kerroimme Vauhtihirmulle, että mamma lähtee illalla kaupungille, ja tulee vasta aamulla takaisin. Pojat saavat viettää äijäyön. Poika otti tiedon vastaan tyynen rauhallisesti. Ja kun lähdön aika koitti, hän tuli ovelle halimaan, suukottelemaan ja vilkuttamaan.
Hän oli nukahtanut kuulemma helposti, ja yö oli ollut tavallisen levoton. Eli ei siis rauhallinen (hyvä) yö, mutta ei erityisen levotonkaan. Minä tulin kotiin jo ennen yhtä, mutta jäin sohvalle alakertaan nukkumaan kuten oli sovittu. Kuulin alakertaan kuinka poika heräili, mutta Haaveilija sai hänet nukahtamaan uudestaan helposti.
Minä nukuin heräämättä siihen asti kun kuulin askelia portaista. Vauhtihirmu katseli kun minä makoilin sohvalla eikä olisi aluksi antanut suukkoja. Vähän ehkä hämillään siitä, kun mamma nukkuikin sohvalla. Haaveilija meni takaisin nukkumaan ja minä jäin pojan kanssa alakertaan.
Tunnin päästä hän oli jo kovasti oma itsensä ja loppupäivä meni tavallisen kaavan mukaan. Sinä iltana hän kuitenkin tarkisti sekä minulta, että Haaveilijalta, että aiomme molemmat olla kotona yön. Mutta heti kun olimme sanoneet hänelle olevamme kotona, hän nukahti rauhallisesti.
Joten aika oli kypsä mamman baari-illalle. Haaveilijalla ja Vauhtihirmulla meni yö hyvin ja minulla oli hauskaa. Oli mukavaa istua iltaa ystävän kanssa, kun ei tarvinnut vilkuilla kelloa eikä puhelinta. Sai olla rauhassa. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti