Kirjeitä, hedelmäpuu ja avain

Uh, huh. Samalla kun odottelin ilmoitusta työpaikasta, odottelin myös kirjettä koulusta. Luokkatoverini valmistuvat tänä keväänä (aplodit heille!). Minun valmistumiseni on kuitenkin jossain hämyisessä taivaanrannassa (nyt saa itkeä!).

Sain siis kirjeen, jossa oli lomakkeita, joihin pitää täyttää puuttuvat kurssit. Tiedättekö, minulta puuttuvat kurssit eivät edes mahdu lomakkeessa oleville riveille. Masentavaa. Sen lisäksi siihen pitäisi kirjoittaa, missä vaiheessa päättötyö on menossa. No minunhan piti tehdä se siinä työpaikassa, jonne en päässyt tänä kesänä. Onneksi lomakkeessa on myös kohta: ei vielä aloitettu. En ole siis aivan totaalinen, ainutlaatuinen hylkiö.

Nyt minulla on vielä vähän reilu vuosi aikaa saada opintoni päätökseen. Sen jälkeen loppuu opiskeluoikeus. Mutta mikähän tässä oikeasti mättää? (Pohdin tätä asiaa jo huhtikuussa.) Nytkin roikun lukemassa blogeja sen sijaan, että tekisin kouluhommia. Vaikka lukukausi on loppunut jo viikkoja sitten, minä voisin silti suorittaa vielä muutaman kurssin tälle keväälle. Jos vain saisin sen aikaiseksi.

Tänä viikonloppuna on ollut taas hyvä syy olla avaamatta koulukirjoja. Sain jostain korkealla kuumeella varustetun vatsataudin. Sen siitä sai, kun viime viikonloppuna tanssin täällä voitontanssia, kun olin talon ainoa terve (Haaveilijalla ja Vauhtihirmulla on nuhakuume). Tällä kertaa siis mies selvisi terveenä ja poika sai taudin vain puolittain. Eli tiheämpää vaipanvaihtoa ilman kuumetta.

Tänään olen saanut kuitenkin tehtyä kaksi pitkään roikkunutta asiaa pois päiväjärjestyksestä. Takapihallemme on istutettu muutama hedelmäpuu kolmisen vuotta sitten. Yksi niistä istutettiin (minun mielestäni) liian lähelle toisia, ja se on pitänyt siirtää nyt jo parin vuoden ajan. Vihdoin tänään sitten hoipuin pihalle Haaveilijan ja Vauhtihirmun kanssa. He hoitivat lapiohommat ja minä näytin mistä kaivaa. Nyt siis asia, joka on vaivannut kauan joka kerta takapihalle mentäessä on hoidettu!

Kun olimme tulossa puunsiirto-operaation jälkeen mutaisina sisälle, olisin mielelläni käyttänyt kylpyhuoneen ovea. Sitä ei kuitenkaan ole vähään aikaan saatu auki, koska oven lukkopesään katkesi avain, ja ovi aukeaa vain avaimella. Avain katkesi jo joskus viime kesänä, ja olen pariin otteeseen yrittänyt saada sitä pois sieltä, mutta koskaan ei ole ollut aikaa tai oikeita työkaluja.

Mutta arvatkaapas mitä! Tänään minä vihdoin sain sen sieltä pois! Olin niin väsynyt ja kiukkuinen, että putkiaivotila pukkasi päälle, ja päätin suihkuun menemisen sijaan koittaa vielä kerran, ennen kuin koko lukkopesä puretaan. Sainkin avaimen kerran jo melkein pois, kun Vauhtihirmu tuli taakseni ja pukkasi minua selkään. Siinä hätäkässä minä sitten pukkasin avaimen takaisin lukkoon. 

En edes harmistunut asiasta, pidin vain pienen tauon ja yritin uudelleen. Ja sieltähän se tuli! Jes, jes, jes! Viime syksynä harmitti kovasti kun emme päässeet kuraisen pojan ja rapaisten rattaiden kanssa kulkemaan sivuovesta vaan piti kurata (ja kuurata) koko eteinen ja aula. Tänä keväänä en ole vielä monesti ehtinyt sitä kaivata, koska poika on ollut suurimman osan ajasta kipeänä.

Hedelmäpuu on siis siirretty (kesti noin 2,5 vuotta) ja avain on saatu pois lukosta (kesti noin 9 kuukautta). Vielä kun saisi tämän kouluasian hoidettua (joka on kestänyt jo ikuisuuden!). Vinkkejä kenelläkään?