Facebookissa kiertää video, jossa äiti pahoinpitelee lastaan. En ole katsonut sitä. Aloin sen sijaan lukea ystävieni kirjoittamia kommentteja kyseisestä videosta. Luin kolme kommenttia. Sitten niissä alettiin kertoa yksityiskohtia videosta. Lopetin lukemisen. Minulle piirtyi tapahtumista aivan tarpeeksi selkeä kuva.
Olen katsonut Manaajan, Piinan, Sen ja paljon muita kauhuelokuvia jo kauan ennen rippikouluikää. Kun olin ala-asteikäisenä lukenut läpi kirjaston lasten ja nuorten osaston, siirryin aikuisten osastolle, josta luin myös ne ei-niin-hyvin-lapsille -sopivat kirjat. Olen elänyt aika levottoman nuoruuden, eikä ole ollut mitään, mitä en olisi uskaltanut tehdä.
Miksi en siis uskalla katsoa tätä videota?
Jo raskausaikana kaksi ja puoli vuotta sitten aloin vältellä kauhuelokuvia. Niiden katsominen ei ollut enää mukavaa. Minua alkoi oikeasti vähän pelottaa. Seuraavaksi jäivät pois psykologiset trillerit. Sitten aivan loppuvaiheessa tavallisetkin trillerit olivat minulle liikaa.
Koko imetysaika menikin sitten mukavasti omassa pienessä kuplassa elellen. Maailmassa ei ollut pahuutta, jos minulta kysyttiin. Nyt alan pikku hiljaa palailla tähän samaan maailmaan muiden ihmisten kanssa. Nyt olen kuitenkin vasta alkanut lukea murhamysteerikirjoja ja draamaksi luokiteltavia kirjoja.
Esimerkiksi kirjaa Svinalängorna olen lykännyt jo jonkin aikaa, koska se tuntui menevän liikaa ihon alle. Kirjan on kirjoittanut Susanna Alakoski ja suomeksi se taitaa olla Sikalat. Luin kirjan tuossa pari viikkoa sitten. Ja se todella meni ihon alle, enkä olisi ollut valmis lukemaan sitä yhtään aiemmin. Kirjassa oli paljon sellaisia asioita, jotka ovat olleet minulle todellisuutta vuosia aiemmin.
Minkä takia ihminen pehmenee niin älyttömästi raskausaikana? Onko se tapa suojella äitiä herkässä mielentilassa. Se, että ei pysty katsomaan fiktiivisiä elokuvia tarkoittaa, että ei kannata katsoa ihan todellisia filmipätkiä, jotka kiertävät Facebookissa. Nähtäväksi jää, muuttiko lapsen saaminen minut pysyväti pehmoksi, vai voinko vielä jonain päivänä katsoa tuon kyseisen tai jonkin muun vastaavan videon.
Nyt en kuitenkaan siihen pysty. Tiedän kyllä, että pahuus maailmasta ei katoa sillä, että minä ummistan silmäni. Vielä en kuitenkaan ole valmis siihen. Vielä hetken haluan suojella itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti