Milloin kertoa?

Kaikki joutuvat tässä tilanteessa SEN kysymyksen eteen. Milloin kertoa raskaudesta? 

Tällä hetkellä vain te, rakkaat lukijani, ja Haaveilija tietävät raskaudesta. Ja inssiksen henkilöllisyyttä ei tiedä kukaan muu kuin Haaveilija (minun tietääkseni), joten IRL raskaudesta tietää vain kaksi henkilöä. Raskauden aikaansaaneet tyypit itse.

Kun odotimme Vauhtihirmua, olimme tällä viikolla jo ostaneet Huuto.netistä vaunut. Kävimme hakemassa ne viikkoa myöhemmin, jolloin kerroimme sisarelleni raskaudesta. Muille perheenjäsenille kerroimme sitä seuraavalla viikolla. Eli siis jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiäkään. 

Yksi perheenjäsenistä suivaantui siitä, että kerroimme raskaudesta ennen viikon 12 ultraa. Hänen mukaansa kerroimme siis raskaudesta, jota ei välttämättä ollut olemassakaan. Hän otti tämän asian hyvin henkilökohtaisesti eivätkä välimme ole palautuneet ennalleen vieläkään. (Hänellä meni siis hiekkaa pikkuhousuihin tästä ensimmäisestä uutisesta, jonka jälkeen hän lyttäsi minut aina kun hehkutin raskauden ihanuutta. Sen jälkeen kun valitin hänelle raskauden inhottavuudesta, valitin hänen mielestään liikaa. Nykyään en sitten oikein uskalla valittaa kenellekään mistään. Ja lisäksi nyt pohdin milloin kerron raskausuutisesta etten luokkaisi tahattomasti enää ketään.)

Meidän raskautemmehan ei periaatteessa kuulu muille. Mutta tiedän, että osa ihmisistä haluaisi olla "mukana" aivan alusta asti. Lisäksi olen mammakavereilleni kertonut tästä haaveesta jo ikuisuus sitten ja olen lisäksi raportoinut jokaisen pettymyksen. Eli jatkossa minun pitää joko valehdella, kaarella ja kierrellä tai kertoa. totuus. En ole hyvä valehtelemaan. Kaartelusta ja kiertelystä he arvaavat, joten pitäisikö kertoa totuus? Olen tehnyt siis aloittelijamaisen virheen kun en miettinyt tätä asiaa jo kauan sitten. Miksi minun piti kertoa heille tästä yrittämisestä?!?!

Onhan se ihanaa jakaa elämän hyvät asiat ja uutiset läheisten ihmisten kanssa. Mutta jos kertoo yhdelle niin sitten pitäisi melkein kertoa kaikille. Eli jos kertoo mammakavereille, niin sitten pitäisi oikeastaan ensin kertoa perheenjäsenille. Mutta kun osa perheeseen kuuluvista henkilöistä on niin etäisiä, että heille ei haluaisi kertoa vielä piiiiitkääään aikaan.

Sanoin Haaveilijalle jo tuossa talvella (siis kauan ennen raskautta), että haluaisin pitää raskauden salassa siihen asti kunnes sitä ei voi enää mitenkään peittää. Toisen lapsen kohdalla se hetki tulee kuitenkin ilmeisesti paljon aikaisemmin kuin ensimmäisen kohdalla (ainakin mitä olen mammablogeista lueskellut). 

Kuinkahan pitkälle sitä voi pistää kaiken vain grilli- ja jäätelökauden piikkiin? Ja onko minusta väittämään, että olen vain lihonut vaikka olen oikeasti raskaana? Olen aina käyttänyt aika vartalonmyötäisiä vaatteita, joten jos alan nyt käyttämään tunikoita, niin arvaavatko kaikki? (Siis tarkkasilmäisimmät, jotka tietävät vauvahaaveistamme.) Kyllä minulla on minun "läskivaatteeni" (raskauden jälkeiseltä kesältä) vielä jossain täällä. Eli pitäisikö vain kaivaa ne esiin ja toivoa ihmisten luulevan minun lihoneen?

Ja hei! Olen itse asiassa lihonut kolme kiloa sen jälkeen kun lopetin imettämisen. Melkein arvasin, että niin käy, mutta olin toivonut uuden raskauden alkavan heti perään, niin olisin voinut laittaa asian sen piikkiin. Oikeasti olen herkutellut niin mahdottomasti, että ihme ettei kiloja ole tullut enempää! Siihen ei toki ole auttanut se, että aineenvaihdunta on taas kerran heittänyt häränpyllyä hormonitoiminnan muuttumisen takia. Ihanaa tämä naisen elämä!

Muut "varmat raskauden merkit" ulkopuolisen silmään eivät oikeastaan koske minua. Alkoholista kieltäytymisen voi aina laittaa joko lapsenhoidon tai autolla ajamisen piikkiin, joten sitä ei tarvitse miettiä enää tässä toisessa raskaudessa. Ja koska olen vielä hoitovapaalla, työkaverit eivät näe minua oksentamassa roskakoriin. (En kärsinyt pahoinvoinnista ensimmäisessä raskaudessa, mutta katsotaan mitä tämä kierros tuo tullessaan.)

Vielä on siis parasta jättää asia hautumaan. Kerrottua salaisuutta ei saa takaisin. Näin tänään mammakavereitani, mutta asia ei tullut puheeksi, joten ehkä en joudu valinnan eteen aivan vielä. Jos nyt ehtisi edes siellä neuvolassa käydä ensin. Ja jopa siinä viikon 12 ultrassa. Tai jos saisi lykättyä asiaa rakenneultraan asti. (HEH HEH! Taitaa mennä jo liian paksuksi toiveajatteluksi! Tai sitten joudun lanseeraamaan kesän 2012 uuden muodin: TELTTA!)