Kymmenen vastausta

Tässä tulee vastaukset Valeäidin eteenpäin laittamiin kymmeneen kysymykseen:

1. Suomen jälkeen paras maa asua olisi..?

RANSKA! Alpit, Riviera, Loiren laakso... You name it! Olisin valmis muuttamaan heti!

Todennäköisemmin muutamme kuitenkin Ruotsiin tai Norjaan. Muuttaminen olisi helppoa muun muassa Pohjoismaiden keskinäisten sopimusten vuoksi. Ja Ruotsissa meillä on myös sukulaisia, joten apua kaikenlaisiin käytännön asioihin löytyisi. Muita etuja ovat tuttu kieli ja kulttuuriympäristö. Lisäksi puhdas luonto, lyhyt matka Suomeen käymään ja niin edelleen.

2. Mikä sinusta tulee isona?

Voi kun tämän tietäisin! 3 suklaalevyä sille, joka sen minulle kertoo!

3. Milloin valehtelit viimeksi?

Juuri äsken sanoin pojalle, että meillä ei ole kermaa, vaikka sitä on. Luimme Viirun syntymäpäiviä, jossa leivotaan kerrospannukakkua, ja poika halusi sitten itsekin kakkua ja kermaa. Tällaisia valheita tulee kerrottua kyllä useampi viikossa.

Muuten pyrin välttelemään valehtelua, koska en kuitenkaan muistaisi, mitä on tullut sanottua... Yleensä pyrin harhauttamaan ja käyttämään diplomatiaa sellaisissa tilanteissa, joissa ei voi/eihalua/ei kannata kertoa totuutta.

4. Käsilaukkusi sisältö juuri nyt?

Ei mitään! Luovuin käsilaukun käytöstä reilu vuosi sitten. Sitä ennen mukana oli niin monta laukkua (hoitolaukku, kameralaukku ja käsilaukku), että kädet eivät enää riittäneet. Nykyään käytän takkia, jossa on taskut, eli sinne mahtuu kännykkä, korttinippu ja avaimet. Jos takki pitää jättää jonnekin, kuokin pojan hoitolaukulle. Koska LET'S FACE IT: me olemme lähes aina yhdessä liikenteessä.

Ajalla ennen lasta käsilaukusta olisi löytynyt: röökit, sytkä, meikkipussi, kännykkä, lompakko, kotiavaimet, auton avaimet (x3), työavaimet (x2), sekalainen kasa muita avaimia, peili, hiusharja, särkylääkettä, lisää särkylääkettä, tamponeja, karkkipussi, purkkapussi, KALENTERI, noin 3 kynää, muistilehtiö ja nippu nenäliinoja (puhtaita&käytettyjä).

Eli aika radikaali vähennys on tapahtunut. Mutta kun lapsen myötä tupakointi jäi, niin kaksi ensimmäistä jäivät heti pois. Meikkipussia on aivan turha raahata mukana, koska a) en kuitenkaan ehtisi korjailla meikkiä ja b) tuskin se pärstävärkki siitä yhtään paranisi. Nykyään pidän mukana vain kotiavainta ja sen auton avainta, jota juuri silloin käytän. Muitten autojen avaimet ja muut sekalaiset avaimet olen jättänyt pois. Pyöränavainkin on mukana vain kun lähden pyörällä. Peili?!? HAAHAAHAA! Ihan ku se kattomalla paranis! Ehdin harjata hiukseni noin kerran viikossa (okei, kerran kahdessa viikossa), joten harjaa ei tarvita kovinkaan usein. Särkylääkettä en enää käytä, jollei iske jotain tosi kamalaa. Synnytyksestä toipumisen jälkeen ei ole vielä iskenyt. Tamponeja? No nyt on ollut ne huikeat kolmet kuukautiset, ja vielä ei ole päässyt yllättämään. En ollut edes laittanut hoitolaukkuun niitä (tai siteitä) edes silloin kun muilla mammakavereilla alkoi kuukautiset. En vain jotenkin odottanut niitä omalle kohdalleni. Koululaukkuun olen pukannut yhden siteen, koska ei ole mitään kamalampaa kuin olla koulussa kun ne alkavat kesken päivän etkä ole varustautunut millään tavalla. Karkit jäivät pois pojan allergioiden takia, enkä ole vieläkään alkanut syödä niitä vaikka saisinkin. Purkkaa olen laittanut pikkupussin hoitolaukkuun, koska sitä on kiva olla mukana jos ollaan koko päivä pois kotoa. Kalenteri ja kirjoitusvälineet löytyvät koululaukusta ja nenäliinat takintaskusta (sekä puhtaat että käytetyt).

Omien tavaroiden sijaan kannan pojan hoitolaukussa ison kasan hänen tavaroitaan, joita SAATTAA tarvita kesken päivän (viikon). Mutta sen laukun sisällön paljastaminen jääköön toiseen kertaan.

5. Vaikein totuus?

Se että meillä on tämä yksi elämä, joka eletään tässä ja nyt. Ei ole muuta, joten se kannattaa käyttää parhaalla mahdollisella tavalla.

Miksi tämä totuus on sitten vaikea? No olisihan se paljon helpompi elää tätä elämää, jos uskoisi, että kuoleman jälkeen on jotakin. Ei tarvitsisi itse kantaa vastuuta, vaan voisi luottaa johonkin korkeampaan voimaan. Käsittääkseni kaikilla kulttuureilla kautta historian on ollut oma uskontonsa, pyhät paikkansa ja käsitys siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuolleille on annettu tavaroita mukaan tuonpuoleiseen. Yleensä kuoleman jälkeen on luvassa jotain parempaa, tai jos on elänyt elämänsä vähän toiseen suuntaan, niin luvassa on jotain huonompaa.

Ja hei olisihan se helppoa selittää sitten joskus tulevaisuudessa kuolemakin Vauhtihirmulle sillä tavalla, että sitten pääsee sinne pilven reunalle vilkuttelemaan. Nyt joudun kuitenkin itse säveltämään jotain pojalle, koska en halua valehdella. Mutta siis jos joku minulta asiaa joskus kysyy, vastaan olevani agnostikko.Kuulun kirkkoon ja lapsi on kastettu ja pidän kristinuskoa ihan hyvänä uskontona. Varsinkin luterilaisuus on meissä suomalaisissa niin syvällä, että luterilaisen ei oikeastaan edes tarvitse olla evankelis-luterilainen.

6. Tulevan viikon kohokohta?

Ööh... Mikä päivä nyt on menossa? Lähipäiville kalenteriin ei ole merkitty mitään, mutta olemme puhuneet menevämme mökille viikonloppuna jos vain säät sallivat. Se olisi minun ja Vauhtihirmun ensimmäinen mökkireissu tälle kaudelle. Haaveilija on käynyt jo kolmesti.

Yleisesti ottaen mökillä on aivan mahtavaa. Se mikä hirvittää on pakkaaminen. Olen otetaan-tääkin-mukaan-varmuuden-vuoks -pakkaaja. Joten tavaraa riittää.

7. Mitä äitisi usein käyttämää lausetta olet (harmiksesi) jo huomannut käyttäneesi?

Jos jonkin asian tekee, se kannattaa tehdä kunnolla! Voi kun tämä lause otti päähän pientä tyttöä, joka yritti siivota vähän siihen suuntaan, jotta pääsisi nopeammin pihalle leikkimään. Nykyään käytän tätä lausetta melkein joka viikko. Sanon sen aina Haaveilijalle (jonka käsitys siivoamisesta on aika... hmmm... erilainenn kuin minulla).

Pojalle minulla ei ole vielä mitään hokemaa. Katsotaan sitten montako äitini vanhaa suosikkia löytyykään minun sanavarastostani sitten kun on aika alkaa hokea niitä pojalle.

8. Miehesi parhaat isälliset piirteet?

Leikkimielisyys. Hänellä riittää mielikuvitusta ja hän osaa eläytyä erilaisiin leikkeihin. Kukaan hänet tunteva ei uskoisi tätä. Mutta jäyhän ulkokuoren alla on ihana leikkisä isä, joka jakaa samat pehmeät arvot minun kanssani.

On mahtavaa huomata, kuinka poika turvautuu isäänsä yhtä lailla kuin äitiinsä (siis samassa suhteessa. Koska minä olen enemmän kotona, niin tietty minuun turvaudutaan useammin.)

9. Sinussa kauneinta?

Silmät. Ne ovat suuret ja siniset. Valaistuksesta ja mielialasta riippuen ne vaihtavat väriä tumman harmaansinisestä vaaleaan jäänsiniseen. Iän myötä niiden väriskaala on muuttunut suppeammaksi, joten pitäisi kai ottaa niistä ilo irti nyt.

Ja Vauhtihirmu on näillä näkymin perinyt minun silmäni. Nähtäväksi jää, onko niistä yhtä paljon hyötyä pojalle mitä niistä on ollut tytölle.

10. Mistä luopuisit: pyykkikone, rattaat, kahvinkeitin?

Pyykkikone on se viimeinen mistä luopuisin! Talossa josta löytyy kaksi koiraa, jossa mies metsästää ja ruuvaa autoja, poika möyrii hiekassa ja mudassa ja mamma harrastaa hikiliikuntaa pyykkikone on melkein se viimeinen josta luopuisin.

Mutta rattaat vain kahvinkeitin? Viime viikonlopun vatsataudin aikana en pystynyt syömään tai juomaan mitään. Kahvikin siis jäi kahdeksi päiväksi. Kahvinpuutteen aiheuttama päänsärkykin meni yleisessä huonovointisuudessa. Silloin mietin, että voisikohan kahvinjuonnin lopettaa kokonaan tai ainakin vähentää sitä. (Kun ei sitä kofeiinia suositella raskaana oleville, ja jos minä joskus olisin taas raskaana, niin olisihan se kätevää, jos olisi jo lopettanut sen.) Ja kahvinkeittimen voisi helposti korvata pressopannulla. Hhmm.

Rattaat, tai siis meidän tapauksessamme yhdistelmävaunut, korvattiin aina välillä Manducalla. Joten ilman rattaitakin voisi liikkua kodin ulkopuolella. Mutta koska poika nukkuu joka päivä noissa vaunuissa, niin niistä en kyllä voisi luopua ilman uusia järjestelyjä.

Joten kahvinkeitin lentäsi mäkeen!