Imetyksen lopettaminen (se oli siinä!)

Tänä aamuna Haaveilija ja minä totesimme, että se taisi olla nyt siinä. On aika lopettaa imetys. On tärkeää, että Haaveilija on tässä asiassa aktiivinen, koska osa yöherätyksistä siirtyy nyt hänelle.

Päätimme imetyksen lopettamisesta tänä aamuna ennen tätä uutta epävarmuustekijää (Naisen elämää osa 3). Sitten puolen päivän aikaan, verenvuodon alettua, en todennut mitään syytä muuttaa päätöstämme. Oli vuoto sitten kuukautisia tai raskaudessa ilmenevää pientä vuotoa, se ei muuta tätä asiaa.

Nyt se on sitten loppu. Viimeinen imetys Vauhtihirmun kanssa on takanapäin. En olisi ikinä uskonut, mutta se oli hyvin haikeaa. Ja kun en tiedä, saanko enää koskaan rinnalleni toista vauvaa. Tuleeko Vauhtihirmulle koskaan pikkusisaruksia.

Pirteämpää tekstiä luvassa huomenna. Nyt ajattelin olla vielä hetken haikea ja surullinen.

Naisen elämää, osa 3

Jälleen on kyse lasten saamisesta. Onko se tapahtunut? -kysymys on vielä ehkä hetken ajankohtainen. Pahalta kuitenkin näyttää.

Olimme Vauhtihirmun kanssa pottaharjoituksella pissaamassa (hän potalla, minä pytyllä (tarkennuksen vuoksi, heh)). Ja minun paperiini tuli vähän verta. Vielä on se pieni mahdollisuus, että tämä on sitä pientä vuotoa, joka tulee ensimmäisten poisjäävien kuukautisten tienoilla. Silti pelottaa.

Olin laskenut kierron olevan 29 päivää. Nyt se näyttäisi olevan 27 päivää, joten ei tarvinnut jännittää niin pitkään. Jos tämä ei pian paisu Niagaraksi, niin täytyy käydä apteekissa hakemassa raskaustesti.

Epätietoisuus ja odottaminen on pahinta.

Imetyksen lopettaminen (osa 1?)

Kuten jo mainitsin, niin tammikuussa aloin miettiä imetyksen lopettamista. Olimme viikonloppureissulla ystäviemme luona ja Vauhtihirmu lähenteli jo vuoden ja yhdeksän kuukauden ikää. Aloin pohtia, että WHO:n kahden vuoden suositus on meidän perheellemme takaraja (jos kaikki menee hyvin). Olisi ollut niin kätevää antaa miehen hoitaa nukuttaminen (johon tarvitaan tissiä), ja lähteä ystävän kanssa käymään jossain.

Kotimatkalla poika sitten sairastui, joten sain viikon lisäaikaa pohtia tulevaa. Eihän sairaalta lapselta voi evätä parasta lohtua! Kerroin Haaveilijalle pohdinnoistani ja hän suhtautui niihin myönteisesti. Sitten kerroin, että aika usein imettämisen lopettamisvaiheessa isä hoitaa lapsen nukuttamisen, jotta lapsi ei turhaan vaadi tissiä. Siinä vaiheessa Haaveilija kävi mietteliäääksi.

Kun Vauhtihirmu sitten tervehtyi, koitin ihan huvin vuoksi nukuttaa häntä illalla keinutettavaan pinnasänkyyn. Hän nukahti sinne hyvin vähäisen protestoinnin päätteeksi! Ja yöllä imettämisen jälkeen nostin hänet pinnasänkyyn, ja hän nukkui siellä puoli tuntia! Alku meni siis loistavasti ottaen huomioon sen, että olemme nukkuneet perhepedissä jo puolitoista vuotta.

Tarkoituksemme ei nytkään ole luopua perhepedistä, vaan päämääränä on saada poika nukkumaan edes osa yöstä ilman minua. Äiti on nimittäin vähän väsynyt. Ja äiti haluaa vapaaillan tyttöjen kanssa. Edellisen kerran olen ollut viettämässä vapaailtaa ennen kuin aloin odottaa Vauhtihirmua. Eli siitä on ikuisuus!

Nyt olen suunnilleen kuukauden aikana vähentänyt imettämistä PALJON! Nyt en imetä enää kertaakaan päivällä enkä illalla. Maitoa juodaan vasta muutama tunti nukahtamisesta, ja sen jälkeen poika menee vielä hetkeksi pinnasänkyyn nukkumaan. Enempää en sitten jaksa valvoa, joten ensimmäisen pinnasängystä heräämisen jälkeen poika tulee kainalooni nukkumaan. Ja saa juoda haluamansa määrän maitoa.

Poika on siis jo pitkään nukkunut kylminä päivinä päiväunet vaunuissa sisällä. Ja silloin tällöin hän on nukkunut myös yöunien alun vaunuissa sisällä. Nykyään hän sitten aloittaa joka ilta yöunet sillä tavalla. Myös Haaveilija on nukuttanut poikaa usein vaunuihin, sekä sisällä että ulkona. Pojan nukkumaan laittamisen epäsuhta ulottuu siis vain makuuhuoneeseen. Haaveilijalla ei ole riittänyt pinnaa nukuttaa poikaa pinnasänkyyn. Nyt minä siis opetan pojan nukkumaan pinnasängyssä, jotta mieskin saa hänet nukkumaan siellä.

Kirjoitelmistani saattaa saada sen vaikutelman, että olen hieman tympääntynyt mieheni panokseen lapsenhoidossa. Ja vaikutelma on aivan oikea! Hän voisi ottaa aktiivisemman roolin tässä asiassa. Hän ei kuitenkaan ole sen tyyppinen ihminen, joten on aika epäreilua minulta vaatia häneltä jotain sellaista.

Olen itse kuitenkin nyt aika väsynyt, joten puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta. Yleensä elämme me-vastaan-muut-mentaliteetilla. Mutta nyt henkilökohtaisen kriisin kourissa kotielämä tuntuu minä-vastaan-hän-asetelmalta. Mutta ei enää kauan. Pian tämä kriisi helpottaa, ja seuraava on jo nurkan takana! HEH!

Tyhjä pää

Enää en tiedä mitään! Nyt olisi korkea aika päättää, mitä haluan tehdä ensi kesänä. Haluanko olla kotona hoitovapaalla, vai haluanko mennä omaan työpaikkaani, vai haluanko mennä työpaikkaan, josta saan työharjoittelua koulua varten.

Viime kesän Haaveilija oli kotona Vauhtihirmun kanssa ja minä olin työharjoittelussa. Imettävänä osapuolena minä sain hoitaa sekä yöherätykset että kodin ulkopuolisen vuorotyön. Viime kesänä Vauhtihirmu oli vielä niin haastava, että meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä kuinka ihmeessä me jaksoimme. Kukaan ei nukkunut hyvin, Vauhtihirmulla oli kova eroahdistus, minun työni oli fyysisesti hyvin vaativaa. Jotenkin me kaikki kuitenkin selvisimme. Teimme parin viikon lomareissun heti minun töideni loputtua. Reissulla työstressi vaihtui lomastressiin, joten aivot nollaantuivat mukavasti.

Ja syksyllä palasimme taas normaaliin päivärytmiin: mies kävi metsällä ja töissä ja minä olin kotona hoitamassa poikaa ja yritin käydä koulua. Vauhtihirmu alkoi onneksi nukkua pidempiä kuin 45 minuutin pätkiä, joten sain jopa tehtyä muutaman koulutehtävän silloin tällöin.

Tänä kesänä haluaisin kuitenkin tehdä jotain muuta kuin vain selviytyä. Olisi kiva välillä ihan elääkin. Imetyksen lopettaminen on parhaillaan käynnissä, joten poika ei tule sillä tavoin olemaan riippuvainen minusta enää jatkossa. Vaikka nytkään en enää imetä päivisin, niin poika silti ikävöi minua parin tunnin eron jälkeen jo kovasti. Joten jos olen kesällä poissa 9,5 tuntia päivässä, niin eroahdistus iskee jälleen ja lujaa. 

Ja täytyy myöntää, että juuri nyt en jaksaisi mitään uutta ja ylimääräistä. Olen loppu. En jaksaisi edes ajatella kesää, mutta hakuaika päättyy, joten nyt on pakko tehdä jotain päätöksiä. Olen yrittänyt puhua Haaveilijan kanssa, mutta minusta tuntuu, että en oikein saa häneen kontaktia. Yritin selittää, että jos minä menen töihin, niin hän hoitaa yöherätykset. Haaveilija vaikutti hämmästyneeltä. Hän oli varmaan ajatellut, että minä hoidan taas vuorotyön sekä kotona että työpaikalla.

Puhuin Haaveilijan kanssa tulevan kesän suunnitelmista jo tammikuussa, ennen kuin olin päättänyt imettämisen lopettamisesta. Sen keskustelun jälkeen ymmärsin, että hänellä ei ole ollut hajuakaan, kuinka paljon helpommalla hän on päässyt monissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Ja minä tyhmä olen yrittänyt helpottaa hänen työtaakkaansa entisestään, koska hän on vaikuttanut väsyneeltä. Hän ei ollut kuitenkaan edes ymmärtänyt, kuinka paljon helpotin hänen taakkaansa.

Joten minut valtasi alakulo. Minulle päättämättömyys ja paikallaan polkeminen ovat pahimpia olotiloja. Parhaimmillani olen silloin kun minulla on monta rautaa tulessa ja pieni hoppu päällä. Nyt olen kuitenkin jotenkin pysähdyksissä. Tai sitten tämä on imettämisen lopettamiseen liittyvä blues. Onko sellaista? Tietääkö kukaan?

Kotielämämme epäsuhta on kuitenkin yllättänyt minut (korkeakoulua käyvän naisen) aivan täysin! Miten tilanne on voinut luisua siihen pisteeseen, että toisella vanhemmista on monta tuntia vapaa-aikaa päivässä samaan aikaan kun toinen ei ole nukkunut kunnolla melkein kahteen vuoteen. Hassua löytää itsensä tällaisesta tilanteesta. No, pian tähän tulee muutos, koska imetys lähenee loppuaan. Sitten aion nukkua ainakin viisi tuntia yhteen putkeen!