Kuten jo mainitsin, niin tammikuussa aloin miettiä imetyksen lopettamista. Olimme viikonloppureissulla ystäviemme luona ja Vauhtihirmu lähenteli jo vuoden ja yhdeksän kuukauden ikää. Aloin pohtia, että WHO:n kahden vuoden suositus on meidän perheellemme takaraja (jos kaikki menee hyvin). Olisi ollut niin kätevää antaa miehen hoitaa nukuttaminen (johon tarvitaan tissiä), ja lähteä ystävän kanssa käymään jossain.
Kotimatkalla poika sitten sairastui, joten sain viikon lisäaikaa pohtia tulevaa. Eihän sairaalta lapselta voi evätä parasta lohtua! Kerroin Haaveilijalle pohdinnoistani ja hän suhtautui niihin myönteisesti. Sitten kerroin, että aika usein imettämisen lopettamisvaiheessa isä hoitaa lapsen nukuttamisen, jotta lapsi ei turhaan vaadi tissiä. Siinä vaiheessa Haaveilija kävi mietteliäääksi.
Kun Vauhtihirmu sitten tervehtyi, koitin ihan huvin vuoksi nukuttaa häntä illalla keinutettavaan pinnasänkyyn. Hän nukahti sinne hyvin vähäisen protestoinnin päätteeksi! Ja yöllä imettämisen jälkeen nostin hänet pinnasänkyyn, ja hän nukkui siellä puoli tuntia! Alku meni siis loistavasti ottaen huomioon sen, että olemme nukkuneet perhepedissä jo puolitoista vuotta.
Tarkoituksemme ei nytkään ole luopua perhepedistä, vaan päämääränä on saada poika nukkumaan edes osa yöstä ilman minua. Äiti on nimittäin vähän väsynyt. Ja äiti haluaa vapaaillan tyttöjen kanssa. Edellisen kerran olen ollut viettämässä vapaailtaa ennen kuin aloin odottaa Vauhtihirmua. Eli siitä on ikuisuus!
Nyt olen suunnilleen kuukauden aikana vähentänyt imettämistä PALJON! Nyt en imetä enää kertaakaan päivällä enkä illalla. Maitoa juodaan vasta muutama tunti nukahtamisesta, ja sen jälkeen poika menee vielä hetkeksi pinnasänkyyn nukkumaan. Enempää en sitten jaksa valvoa, joten ensimmäisen pinnasängystä heräämisen jälkeen poika tulee kainalooni nukkumaan. Ja saa juoda haluamansa määrän maitoa.
Poika on siis jo pitkään nukkunut kylminä päivinä päiväunet vaunuissa sisällä. Ja silloin tällöin hän on nukkunut myös yöunien alun vaunuissa sisällä. Nykyään hän sitten aloittaa joka ilta yöunet sillä tavalla. Myös Haaveilija on nukuttanut poikaa usein vaunuihin, sekä sisällä että ulkona. Pojan nukkumaan laittamisen epäsuhta ulottuu siis vain makuuhuoneeseen. Haaveilijalla ei ole riittänyt pinnaa nukuttaa poikaa pinnasänkyyn. Nyt minä siis opetan pojan nukkumaan pinnasängyssä, jotta mieskin saa hänet nukkumaan siellä.
Kirjoitelmistani saattaa saada sen vaikutelman, että olen hieman tympääntynyt mieheni panokseen lapsenhoidossa. Ja vaikutelma on aivan oikea! Hän voisi ottaa aktiivisemman roolin tässä asiassa. Hän ei kuitenkaan ole sen tyyppinen ihminen, joten on aika epäreilua minulta vaatia häneltä jotain sellaista.
Olen itse kuitenkin nyt aika väsynyt, joten puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset tuntuvat henkilökohtaisilta loukkauksilta. Yleensä elämme me-vastaan-muut-mentaliteetilla. Mutta nyt henkilökohtaisen kriisin kourissa kotielämä tuntuu minä-vastaan-hän-asetelmalta. Mutta ei enää kauan. Pian tämä kriisi helpottaa, ja seuraava on jo nurkan takana! HEH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti