tiistai 14. helmikuuta 2012

Yksi sellainen päivä

Ystävänpäivä on pian ohi. Haaveilija antoi minulle kimpun ruusuja, suklaaherkkuja ja Wiener Nougata. Ooh. Ja vauhtihirmulle hän antoi ihanan kirjan. Minulla ja Vauhtihirmulla oli niin haastava päivä, että minä en ehtinyt miettiä miehelle mitään. Kihlajaispäivämme on kuitenkin pian, joten täytyy sitten tsempata!

Meillä on aika tasa-arvoinen suhde mitä tulee lahjojen antamiseen. Haaveilijan mielestä kukkien ja lahjojen antaminen ei ole vain miehen velvollisuus, vaan myös nainen voi antaa miehelle kukkia ja lahjoja. Minä olen samaa mieltä. Haaveilija ei kuitenkaan kovin paljon arvosta kukkia, joten yleensä teen hänelle kortin ja hankin jonkin kivan lahjan.

Kuten jo mainitsin, tänään on ollut aika haastava päivä Vauhtihirmun kanssa. Hän ei ole ollut tyytyväinen mihinkään, ja hän on tarvinnut minun 110 prosenttisen läsnäoloni koko ajan. Eli tapahtui aikahyppy suoraan hänen vauva-aikaansa! Silloin hän ei viihtynyt missään muualla kuin sylissä, ja oli tyytymätön yleensä siinäkin. Tänään hän ei sentään ollut sylissä koko päivää, mutta hän tarvitsi minut viereensä koko ajan. 

Minä rakastan olla kotona Vauhtihirmun kanssa, mutta tällaisina päivinä ymmärrän, miksi joku vie kaksivuotiaan hoitoon kodin ulkopuolelle. Hän tarvitsi jatkuvaa viihdyttämistä, enkä saanut tehdä mitään yksin. Rakastan häntä, mutta olisihan se ihan kiva myös vaikka laittaa ruokaa. Onneksi kaapista löytyi valmiitä pöperöitä, joten saimme vatsamme täyteen.

Poika nukkui kuitenkin onneksi hyvät päiväunet. Hänen nukuessan minä sain tehtyä esitelmää kouluun. Ei se esitelmä kuitenkaan valmiiksi tullut. Ja se olisi pitänyt pitää tänään. En kuitenkaan millään saanut potkittua itseäni kouluun rankan kotipäivän jälkeen. Lisäksi ulkona oli aivan kamala ajokeli! Koulumatkani on aika pitkä, joten aina tulee mietittyä tarkkaan, että milloin sinne kannattaa lähteä.

Jäin siis kotiin haistelemaan ruusuja ja maistelemaan herkkuja. Sen lisäksi kävimme koko perheen voimin uimahalllissta. Siellä Vauhtihirmu sai purkaa ylimääräistä energiaa. Alkusuihkuttelut menivät hyvin: sain pojan pysymään lähietäisyydellä sillä aikaa kun pesin hiuksia. Allasosastollakin kaikki meni hyvin, vaikka edellisestä uintikerrasta oli jo pitkä aika.

Mutta sitten kun menimme uimisen jälkeen suihkuttelemaan, niin poika päätti laittaa juoksuvaihteen päälle. Eli kun minä yritin suihkuttaa itseäni ja poikaa puhtaaksi kloorivedestä, poika juoksi ympäri suihkuhuonetta. Onneksi hän ei kaatunut! Suihkut olivat kaiken lisäksi sellaisia automaattisuihkuja, jotka sammuvat heti, jos et liiku tietyssä kohdassa noin viiteen sekuntiin. 

Sain kuin sainkin itseni ja pojan jotaikuinkin kloorittomiksi ja pääsimme pukuhuoneeseen. Siellä sama meno jatkui. Kuinka noin pienellä voi olla noin paljon energiaa?! Yritin kuivata ja rasvata meitä molempia vuorotellen. En päästänyt poikaa sylistäni ennen kuin hänellä oli vaippa päällä. Sen jälkeen hän ei sitten pysynyt paikallaan sekuntiakaan.

Onneksi pukuhuoneessa oli muitakin ihmisiä, joten Vauhtihirmua pystyi välillä harhauttamaan tyyliin: "Katso, mitä tuo täti tekee nyt?" ja "Kuuntele kuinka hiustenkuivaaja hurisee! Huuuurrrr huuuurrr." Ja kiitokset ihanalle tädille, joka antoi pojalle klementiiniä! (Täti istuu penkillä suihkun jälkeen ja söi klementiiniä. Vauhtihirmu juoksee hänen eteensä, pysähtyy, ja katsoo tätiä silmiin. Ja sanoo: "Antaa!" Täti hymyilee ja antaa. Onneksi poika sanoi kiitos! Täti kehui, että onpa siinä ihana poika.)

Selvisimme kotiin (hikisempinä kuin ennen uintia, mutta silti!), söimme päivällistä, iltapalaa ja nyt poika nukkuu. Ja Haaveilijakin on mennyt aikoja sitten nukkumaan. Nyt saan siis hetken olla itsekseni yksikseni. Rauhallista.

Että tällainen päivä. Plussan puolelle se kuitenkin jäi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti