Meillä oli niskapoimu-ultra ennen Ruotsin reissua viikolla 11+1. Siellä oli kaikki hyvin. Sikiö oli ultran mukaan vain 10+5 viikkojen kokoinen, mutta laskettua aikaa ei muutettu, koska ero oli alle viisi päivää. Minulle sopii oikein hyvin näin, koska jos tämä menee yliaikaiseksi, niin "pääsen" käynnistykseen muutaman päivän "aikaisemmin".
Ja kotiin palattuamme olemme jo ehtineet käydä neuvolassakin. Siellä pitkän etsimisen jälkeen neuvolantäti sai sydänäänet kuuluviin. Ehdin varmasti lopetta hengittämisen ennen kuin hän löysi sikiön. Se oli noin viisi senttiä ylempänä kuin mistä hän etsi. Ei siis mikään ihme, että vatsa on kuin lentopallo, kun kohtu on jo noin korkealla verrattuna ensimmäiseen raskauteen. Neuvolantäti totesi vain, että se venyy nyt nopeammin koska se on jo kerran aikaisemmin venynyt. Eli ihan normaali juttu.
Nyt mennään siis jo viikolla 12+4, joten suurin keskenmenon riski on nyt ohi. Ja voin myöntää, että se on rauhoittanut minua suunnattomasti. Niin paljon, että unohdan tasaisin väliajoin olevani raskaana. Unohtamiseen autttaa tietenkin se, että tämä on vielä salaisuus. Sitten kun kaikki ihmiset ympärillä tietävät siitä, niin asiaa on mahdoton unohtaa. Juuri nyt aion siis jatkaa tätä huolettomana elämistä ja pitää salaisuuden pienen piirin omana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti