Nyt mennään viikolla 14+1, ja jo nyt on nähtävissä eroja ensimmäisen ja toisen raskauden välillä. Toki lähtötilannekin oli aivan erilainen, koska nyt me olemme jo valmiiksi perhe.
Suurimmat erot tällä kertaa (tuon valmiin perheen lisäksi) on tähän mennessä ravinto, tupakka ja kosmetiikka. Tupakoin ennen kuin aloin odottaa Vauhtihirmua. Olin etukäteen ajatellut, että lopettaminen raskauden takia olisi ollut jotenkin helppa. Ei se ollut. Aluksi minun oli "pakko" polttaa kaksi tupakkaa päivässä (entisen 30 sijaan). Nopeasti onnistuin kuitenkin vähentämään sen kahteen tupakkaan viikossa.
Onneksi pääsin siitäkin eroon muutamassa viikossa. Hävettää kuitenkin vieläkin ajatella, että en pystynyt lopettamaan heti. Tulevan vauvan kuvittelu oli kuitenkin jotenkin aivan mahdotonta (toisin kuin nyt), joten sitä kauttakaan ei tullut apua. Ja olin kuitenkin ehtinyt tupakoida jo 15 vuotta, joten ei se lopettaminen oikeasti ollut kovin helppoa. Nyt se on kuitenkin tehty, enkä ole aloittanut uudestaan enkä aiokaan tehdä sitä.
Alkoholin käytön lopetin heti testin tehtyäni. Ensimmäisellä kerralla se tuntui kuitenkin haikealta, ja join alkoholittomia siidereitä. Tällä kertaa alkoholittomuus ei ole tuntunut miltään. Olen vain kauhulla kuunnellut kuinka mediassa tunnetut henkilöt sanovat nauttivansa alkoholia raskaana ollessaan. Ja että se on ihan OK, niin kauan kuin ei juo itseään humalaan. Hhmm.
Ja kosmetiikka sitten. Vauhtihirmua odottaessani neuvolassa ei mainittu mitään kosmetiikan käytöstä. Kysyin jopa, että onko OK värjätä hiuksia. Minulle sanottiin, että on OK kunhan ei värjää useammin kuin kolmen viikon välein. No. Nyt minä tiedän paremmin, ja olen lopettanut hiusten värjäämisen jo puolitoista vuotta sitten. (Poislukien yksi kerta viime keväänä, kun värjäsin vain hiusten keskiosaa, jolloin väri ei koskettanut ihoani lainkaan.)
Ja kaikki se muu kosmetiikka! Nyt en käy töissä, joten minun ei "tarvitse" meikata joka päivä. Siitäkin on muuten tullut nyt suosituksia (joihin en nyt jaksa etsiä linkkejä). Neuvolassa ei kyllä mainittu niistäkään, mutta vau.fi sivuilla ainakin on infoa asioista. Sieltä löytyy myös maininta hajuvesien mahdollisesta haitallisuudesta. Vauhtihirmua odottaessani olen huoletta lätrännyt hajuvesiä. Tällä kierroksella suihkutan niitä vaatteisiin ihon sijaan (enkä todellakaan joka päivä).
Puhumattakaan aurinkovoiteista! Onneksi en viimeksi ollut raskaana kovin kauaa kesäaikaan, koska silloin en ollut kuullut minkäänlaista puhetta aurinkosuojatuotteiden suoranaisesta haitallisuudesta. Nyt tiedän paremmin, ja vältän niitä täysin. (Käytän tarvittaessa pienen määrän pelkkää fysikaalista suojaa sisältävää voidetta, mutta pääasiassa suojaudun vaatteilla.). Myöskään muut vartalovoiteet eivät välttämättä ole hyväksi (sisältävät parabeeneja ja synteettisiä hajusteita ja ties mitä muuta), joten nykyään käytän pojalle ostettuja hajustettomia luomurasvoja.
Ja sitten vielä se ravinto. Vauhtihirmua odottaessani elin pääasiassa karkeilla. Okei, söin minä muutakin, mutta ruuan lisäksi söin vähintään 300 grammaa karkkia joka ikinen päivä. Tarkoitan siis JOKA IKINEN PÄIVÄ. Miettikää kaikkea sitä lisä-, väri-, makeutus- ja ties minkä aineiden määrää! Uh-huh.
Nykyään syön karkkia hyvin maltillisesti, tuskin edes kolmeasataa grammaa kuukaudessa. Sen lisäksi perheemme tavallinen ruokakin on muuttunut. Enää meillä ei syödä fosfaatteja, keinotekoisia makeutusaineita, aromivahventeita, eikä "turhia" lisäaineita. Eli mehuista valitsemme sen, jossa ei ole väriaineita ja makeutusaineita, ja leivistä sen, jossa ei ole lainkaan lisäaineita.
Meistä on siis tullut aikamoinen ekoluomuhippiperhe. Miehen herkkä iho oli jo aiemmin tuonut perheeseemme iholle ystävälliset pesuaineet, mutta nyt tuo "ihmisystävällisyys" ulottuu useammallekin osa-alueelle. Pojan herkkyys eri ruoka-aineille herätti lukemaan ruokien pakkausselosteet aivan uudella silmällä. (Ennen olen lukenut ne kaikki läpi, mutta olen etsinyt niistä vain minulle sopimattomia aineita kiinnittämättä huomiota muihin aineisiin.)
Ja vaikkei raskausajan tapahtumia ja äidin ruokavaliota ole voitu kaikissa tutkimuksissa suoranaisesti yhdistää lapsen allergioihin, niin minä haluan tällä kertaa pelata varman päälle. Ensimmäisessä raskaudessa olen käyttänyt pitkän liudan kosmetiikkaa, ja nyt meillä on monelle eri ruoka-aineelle allerginen lapsi. Lisäksi olen syönyt mitä sattuu, millä on myös luultavasti ollut vaikutusta asiaan.
Tupakointini oli sen verran vähäistä ensimmäisessä raskaudessa, että en usko sillä olleen kovin suurta vaikutusta. (Suuremmallla määrällä tupakkaa olisi varmasti ollut vaikutus!) Tupakkaa on ollut maailmassa aika kauan, mutta allergioita (näin suurissa määrin) ei vielä kovinkaan monta vuosikymmentä. Kun taas ravintomme on mennyt koko ajan teollisesti prosessoidummaksi ja enemmän lisäaineita sisältäväksi. Joku onkin sanonut, että ainoa asia, mistä ihmissuku ei selviä, on länsimainen teollisesti valmistettu ruoka.
Prosessoidun ruuan lisäksi kosmetiikan käyttö on koko ajan lisääntynyt. Ja markkinoille tulee jatkuvasti uusia tuotteita, joiden ainesosia ei ole testattu millään tavoin. Tiedättehän, että jostain raaka-aineesta tulee kielletty vasta sitten kun se on TODISTETTU HAITALLISEKSI. Sen sijaan, että raaka-ainetta tutkittaisiin ja TODETTAISIIN VAARATTOMAKSI ennen kuin se tuodaan markkinoille.
Tunnustan. Välillä tekee mieli muutta metsään ja elää omavaraisesti. Metsään muuttamisen sijaan yritän kuitenkin tehdä sen mitä voin. Yritän käyttää mahdollisimman aitoa ja puhdasta ruokaa (mikä meidän perheessämme ei ole kovin vaikea päätös, kun emme näillä allergioilla pysty mitään eineksiä käyttämään).
Mutta koska minun tuloni ovat hurjat kolmisen sataa euroa kuukaudessa (kotihoidon tuki), niin aina ei ole mahdollista ostaa luomua. Silloin katsomme ruuan alkuperämaata. Euroopan ulkopuolella käytetään paljon sellaisia kasvinsuojelu- ja tuholaistorjunta-aineita, jotka ovat kiellettyjä Euroopassa. Osa niistä on aika voimakkaita horminihäiritsijöitä (linkin lisään jahka ehdin.).
Eikä ilman deodoranttia VOI ELÄÄ, joten vähennän kosmetiikkaa sieltä mistä pystyn. Ja käytän luomua aina kun mahdollista. Minulla on kyllä ikävä ihanan tuoksuisia ei-luomu rasvoja, joita hivelin kasvavalle vatsakummulle ensimmäisessä raskaudessa. Nyt levittelen tuoksutonta öljyä ja muistutan itseäni siitä, että tämä on parempi sekä minulle että vauvalle. Joka on minun sylissäni viimeistään ensi helmikuussa.
Se on myös yksi suuri ero. Olen alusta asti pystynyt kuvittelemaan meidän tulevan vauvamme. Pystyn jo näkemään kuinka istun sohvalla imettämässä vauvaa samalla kun Vauhtihirmu istuu toisessa kainalossani. Siinä me sitten joko luemme kirjaa, kokoamme palapelia tai katsomme Muumeja.
Ja joo-joo, tiedän, että tulee olemaan myös PALJON niitä hetkiä, kun juoksen vauva rinnassa kiinni Vauhtihirmun perässä estämässä häntä tuhoamasta kotia/kiusaamasta koiria/mitä ikinä vilkas kolmevuotias keksiikään. Mutta minä keskityn niihiin rauhallisiin ja positiivisiin mielikuviin, ja otan arjen vastaan sitten sellaisena millaisena se tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti