Kotiuduimme reissusta jo lauantai iltana, mutta olen vieläkin ihan puhki. Uupumiseen saattaa tietty liittyä se, että olen ollut poimimassa mansikoita (omasta maasta) ja mustikoita (lähimetsästä) nyt kolme päivää. Ja jottei siinä olisi vielä tarpeeksi hommaa, pitäähän ne marjat tietty siivota ja säilöä. Ihana sadonkorjuuaika...
Lomareissu meni todella hyvin. Muumimaailma oli todellinen menestys! Vauhtihirmu rakasti sitä! Hän kävi suukottamassa ja halaamassa Muumipappaa varmaan 20 kertaa (okein, noin 50 kertaa). Aloin jo miettiä, milloin pitää alkaa antaa tippiä, kun poika ottaa koko ajan uusintakierroksen. Saivat Muumimamma ja Niiskuneitikin osansa, mutta Pappa oli kyllä hattuineen ehdoton suosikki kuten kotonakin.
Matka jatkui Turun seudulta Helsinkiin. Siellä Linnanmäki oli pojan näkökulmasta ihan kiva. Hän oli kuitenkin auttamattoman pieni lähes kaikkiin laitteisiin. Ja minä moitin aika korkeita hintoja. Kertalippu oli 6,50, eli jotta poika pääsisi johonkin pikkulaitteeseen, meidän pitäisi maksaa siitä 13 euroa, koska hän on liian pieni menemään yksin. Hhmmm. Eli pari laitetta kustantaisi enemmän kuin yhden aikuisen ja lapsen koko päivän Muumimaailmassa (aikuinen 23 euroa, alle kolmevuotias lapsi ilmaiseksi.).
Korkeasaari oli vielä huonompi valinta meidän puoleltamme. Poika ei mitenkään jaksanut kiinnostua helteessä paikoillaan makaavista eläimistä. Paitsi tiikeristä, joka nukkui aivan aitauksen reunalla! Vauhtihirmu olisi halunnut ottaa kaikkia eläimiä syliinsä, mutta eihän se ollut mahdollista. Sen jälkeen hän olisi halunnut mennä leikkipaikkoihin ja hiekkalinna-alueelle, mutta me yritimme saada hänet katsomaan eläimiä. Tyytymättömyyttähän siitä seurasi. Olimme siis aika paljon leikkialueilla.
Ja kun kerran olimme lähellä Porvoota (ja Brunbergin tehtaanmyymälää), niin pitihän siellä käydä vielä viimeisenä päivänä. Ihana, kaunis lauantai päivä tuli vietettyä siellä. Meidän kotikaupungissamme on samantyyppinen vanha puutaloalue, jonne minä haluisin mielelläni muuttaa. Oli siis ihanaa fiilistellä Porvoon vanhassa osassa, ja käydä joen rannssa uudella puolella juomassa kahvit ja mehut. Ja tietenkin käydä ostoksilla tehtaanmymälässä. Ja sen vieressä olevass ihanassa lelukaupassa.
Sitten lähdettiinkin viikon reissaamisen jälkeen ajamaan kotiin. Edellisen kerran kun ajoimme etelästä kotiin, pojalle iski oksennustauti. (Keskellä talvea on ihana pysähtyä pesemään oksennuksia pojasta, itsestä ja autosta). Tämä matka meni kuitenkin ilman ihmeempiä välikohtauksia. Se meni itse asiassa todella hyvin, nyt kun muistelen koko matkaa. Reissut ovat tulleet helpommiksi sitä mukaa kun pojalle on tullut ikää. Ja minä tiedän mistä puhun, koska me olemme reissanneet pitkiä automatkoja kesät talvet siitä asti kun poika oli 2,5 kuukautta. (Hulluutta on monta lajia.)
Nyt on kuitenkin ihanaa olla kotona! Mies on palannut töihin, joten arki palaa pikku hiljaa tavallisiin uomiinsa. Eikä se haittaa minua ollenkaan. Nyt saan olla rauhassa kotona kasvattamassa vatsaa. Heh. Ja poimimassa loputonta määrää marjoja, tekemässä soseita, hilloja ja mehuja. Välillä olo ei tunnu kovin kaupunkilaiselta, vaikka hyvin lähellä keskustaa asummekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti