perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sinäkin, ystäväni!

Rakkaat lukijat! Ensin pahoittelen blogihiljaisuutta. Olemme olleet vierailulla Lintukodossa, joka Ruotsinakin tunnetaan, joten en ole päässyt päivittelemään kuulumisia. Minulla on uusi puhelinliittymä, joka ei jostain syystä toiminut siellä, joten olen ollut oikeasti lomalla. Ei nettiä, ei tekstiviestejä, ei puheluita. Uudet ja vieraat maisemat, kaupungit ja ihmiset. Rentouttavaa.

Ja sitten kerronkin teille yhden minun elämääni kohdanneista mahtavimmista asioista. Olen yhtä aikaa raskaana kahden parhaan ystäväni kanssa! Me kolme olemme toisistamme tietämättä hankkiutuneet raskaaksi melkein yhtä aikaa. Toisesta vauvauutisesta kuulin jo kolmisen viikkoa sitten. Kyseisellä ystävällä on laskettu aika tasan kolme viikkoa ennen minua. Ja ystävällä, jonka vauvauutisen kuulin tänään, on laskettu aika tasan viisi viikkoa ennen minua. (Selvennyksen vuoksi: nämä kaksi ystävää eivät ole ystäviä keskenään, vaan molemmat ovat minun ystäviäni.)

Ystävä, jolla on laskettu aika kolme viikkoa ennen minua, asuu ikävä kyllä viidensadan kilometrin päässä. Eli emme pääse muodostamaan kolmen koplaa. Mutta ystävä, jolla on laskettu aika viisi viikkoa ennen minua, asuu samassa kaupungissa, ja sattuu myös olemaan Vauhtihirmun kummitäti. Tämä on mahtavaa! Kun odotin Vauhtihirmua, minulla ei ollut yhtään ystävää joka olisi ollut samaan aikaan raskaana. Sain mammaystäviä vasta perhevalmennuksessa viikolla 30.

Mutta nyt minulla on kaksi! Joista toiseen pidän pääasiassa yhteyttä facebookin kautta lähetetyillä romaanin mittaisilla viesteillä (ja tapaan hänet muuten ensi viikolla ihan livenä!). Ja toinen asuu tässä samaisessa pikku kaupungissa. Joten pääsen hänen kanssaa yhdessä vaappumaan kaupungille ja shoppailemaan mammavaatteita ja hypistelemään vauvatavaroita.

Luulen, että raskaana oleminen on ainakin yhdellä tapaa samanlaista kuin armeijassa oleminen. Kaikilla sen kokoneilla riittää yhteistä puhuttavaa, mutta todellinen toveruus syntyy yhtä aikaa yhdessä kokemisesta. Taidan olla liian vanha armeijaan (joten joudun luottamaan Haaveilijan arvioon tässä), mutta kerron teille sitten tässä raskauden edetessä, että millaista on kokea se yhdessä ystävän kanssa.

Juuri nyt uskon, että tästä tulee mahtavaa!

p.s. Ystävä, jonka vauvauutisesta kuulin tänään, oli myös päättänyt pitää asian salaisuutena mahdollisimman pitkään., aivan kuten minäkin. Hän on nyt siis viikolla 17+4, ja hän on kertonut vasta läheisimmille perheenjäsenille. Minä olen kertonut omasta raskaudestani vasta näille kahdelle ystävälle, ja molemmille heti sen jälkeen kun he ovat kertoneet oman uutisensa minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti