Onneksi vain sohvalepoa eikä vuodelepoa! Kysymys on siis ennenaikaisista supistuksista, jotka laantuvat vain levossa. Siinä menivät kerralla kaikki meidän suunnitelmamme uusiksi. Ei kahden koulun käymistä, ei kahteen jumppaan osallistumista, ei kodin remontointia siinä sivussa eikä muutakaan rehkimistä. Voi *****.
Sain maanantaina kehotuksen ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja tiistaina se muuttui määräykseksi. Maanantaina ennen kehotuksen saamista ehdin ilmoittautua syksyn jumppiin. Ja tiistaina sain kirjeen, jossa kerrottiin, että minut on hyväksytty tradenomiopiskelijaksi. Ja tämä remontti ei tee itseään (kyseessä ikuisuusremontti johon kuuluu tapetointia, listojen maalaamista ja kiinnittämistä ja muuta aikaa vievää ärsyttävää pikkuhommaa).
Nyt siis otetaan rauhallisesti.
Se onnistuu vallan mainiosti kotihoidossa olevan vilkkaan kaksivuotiaan kanssa.
En ollut ajatellutkaan kuinka paljon tämä asia ketuttaa minua, ennen kuin kirjoitin ylläolevan tekstin. Mutta hyvä, että saan purkaa ketutuksen täällä, niin perheen ei tarvitse kärsiä siitä. Kotona olen ollut aika stoalainen ja yrittänyt katsella vierestä kun mies tekee kahden aikuisen kotityöt palkkatyönsä ohessa. Ainakin hänestä ehtii kehkeytyä vallan mainio kodinhengetär tässä syksyn aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti