Wohoo! Töitä näkyvissä

Kahden kuukauden päästä olen työssäkäyvä äiti! Jep, tiedän että asia eteni nopeasti, mutta teimme pientä laskutoimitusta kotona, ja totesimme, että olisi hullua olla menemättä töihin.

Mutta palataan vähän taaksepäin. Supistukset ovat helpottaneet jo aika paljon. Luotan siis tällä hetkellä lääkärin sanaan siitä, että ne saattavat mennä ohi. Toki minä olen ottanut PALJON rauhallisemmin viime aikoina, mutta ei minun töissäkään tarvitse yli voimieni rehkiä. Ja toivotaan, että tässä kahdessa kuukaudessa tilanne rauhoittuu entisestään.

Toissapäivänä lähetin töihin sähköpostia, jossa kerroin uudesta vauvasta. Ilmoitin tulevani töihin ennen uuden äitiysloman alkua joko yhdeksi päiväksi tai kahdeksi kuukaudeksi tai jotain siltä väliltä. Kyselin, kuinka se sopisi heille parhaiten. Koska olen pikainen käänteissäni, en jaksanut odottaa vastausta kahta vuorokautta kauempaa, joten ilmoitin tänään pomolle saapuvani töihin 1.11.2012.

Ehdin tehdä töitä tasan seitsämän viikkoa ennen äitiysloman alkua. Jännää! Soittelin eilen kollegoille ja haistelin tuulia työpaikalla. Vaikka kaikenlaisia muutoksia on tullut, (eivätkä kaikki ole hyviä), paluu töihin alkoi houkuttamaan.

Eilen minulla ja Haaveilijalla oli hääpäivä. Avioliitto-onnea on takana nyt neljä vuotta. (Aika rientää kun on kivaa!) Lähdimme tapahtuman kunniaksi kahdestaan naapurikaupunkiin syömään ja ehdimme jutella oikein kunnolla. Kysyin sitten mieheltä, haluaisiko hän olla kotona hoitovapaalla seitsämän viikkoa jos minä kävisin töissä. No hänhän halusi. Ei muuta kuin puhelin käteen ja hänen pomolleen soittamaan. Pomo lupasi miettiä asiaa.

Tänä aamuna Haaveilija sitten lähetti minulle tekstarin, jossa luki: Hoitovapaa ok. Jonka jälkeen minä lähetän töihin sähköpostin, jossa ilmoitan aloittavani työt 1.11. Ja tässä sitä ollaan. Aika mahtava tunne! Korostan vielä, että jos mies ei olisi voinut olla kotona pojan kanssa, niin tätä ei olisi koskaan toteutettu. Enkä minä suoranaisesti ole töihin kaivannut. Mutta nyt kun menee takaisin seitsämäksi viikoksi, niin se on ikään kuin hauska pieni iriotto arjesta. Sitten ollaankin seuraava vuosi tiukasti kotona.

Siltä varalta, että joku lukija mietiskelee siellä hoitovapaa-uusi raskaus-äitiysloma-asioita, voin tähän kirjoittaa lakisääteiset asiat, jotka vaikuttavat minun töihinpaluuseeni.

Laissa on määrätty, että hoitovapaan saa keskeyttää uuden raskauden vuoksi (asia on puitu EU-tuomioistuimessa, joten siitä ei pitäisi kenellekään tulla enää riitaa.) Mutta se, kuinka pitkäksi ajaksi töihin voi/pitää palata, ei ole yksiselitteistä.

Minun työehtosopimuksessani (Toimihenkilöunioni, nykyisin Pro) määrätään, että äitiysloman alusta kolme kuukautta eteenpäin maksetaan täyttä palkkaa. Siinä tapauksessa pitää kuitenkin JÄÄDÄ äitiyslomalle (eli ei voi olla hoitovapaalla). Töissä pitää siis olla ainakin yksi päivä. Mutta, mutta. Työnantaja voi kieltäytyä (liiton mukaan) ottamasta työntekijää takaisin vain yhdeksi päiväksi. Missään ei ole kuitenkaan määritelty, mikä olisi lyhyin mahdollinen töihinpaluu jakso. Sen vuoksi jätin ensimmäisessä töihin suunnatussa sähköpostissa ajankohdan avoimeksi. Ajattelin haistella tuulia.

Esimerkiksi päiväkodeissa on aika tavallista, että työntekijä palaa vain yhdeksi päiväksi, ja hän saa sitten heille määrätyt edut. Meidän firmassamme kukaan ei kuitenkaan minun tietojeni mukaan ole tehnyt niin, joten en ollut varma mitä pomo tuumaa. Liitto tietenkin lupasi tapella asian puolestani tarvittaessa, mutta miltä sitten se OIKEA töihinpaluu tuntuisi?

Eli paluu pitemmäksi aikaa alkoi tuntua aika hyvältä idealta. 

Toinen lakisääteinen juttu on se, että töihinpaluusta pitää ilmoittaa kaksi kuukautta etukäteen. (Jos työpaikalle sopii, niin voi mennä vaikka päivän varoitusajalla, mutta heidän ei ole pakko ottaa sinua takaisin kuin vasta kahden kuukauden päästä.) Sama juttu hoitovapaan pitämisestä. Miehen piti ilmoittaa omalle pomolleen kaksi kuukautta etukäteen. 

Ja vielä lakisääteistä: Työnajantajan ei ole pakko myöntää hoitovapaata, mikäli työntekijän hoitovapaan pitämisestä koituu työnantajalle kohtuutonta vaivaa. (Mikä tietty määritellään jokaisessa tapauksessa eri tavalla.) Miehen pomo näytti kuitenkin yön tuumailun jälkeen vihreää valoa. Mutta tuon 'kohtuuttoman vaivan' takia näistä asioista kannattaa puhua töissä hyvissä ajoin, jotta sijaiset ehditään varmasti palkata. Äitiysvapaa ja vanhempainvapaa eivät kuulu tähän, vaan ne saa pitää aina pelkällä ilmoituksella (kaksi kuukautta etukäteen, isyysvapaa vähän lyhyemmällä ajalla).

Ja sitten ne raha-asiat. Miehellä on parempi palkka kuin minulla, mutta koska minä olen tänä vuonna vain pari kuukautta töissä niin veroprosentti ei päätä huimaa. Lisäksi saamme hoitorahan, koska poika pysyy kotihoidossa. Eli perheen tulot pysyvät suunnilleen samana minun työssäoloaikani. Mutta nyt kun minä palaan töihin, saan kolmen ensimmäisen äitiyslomakuukauden ajalta täyttä palkkaa. Ja se on kuitenkin aika paljon enemmän kuin äitiyspäiväraha.

Vuosilomiakin ehdin miettiä ennen kuin soitin liittoon. Vanhempainvapaalla (ja äitiysvapaalla) kertyy vuosilomaa huolimatta siitä, onko tässä välissä palannut töihin. Se oli helpotus, koska kyseessä on kuitenkin noin kuukauden palkka. Nyt siis minulle kertyy (ja kertyisi vaikken palaisikaan töihin) vuosilomaa noin kymmenen kuukauden ajalta. Siitä tulee noin kuukauden verran, eli kuukauden palkan verran. Ja siitä tulee sitten myös ne 'lomaltapaluu rahat' (joille on nykyään joku hienompi nimi, jota en muista).

Summa summarum, nyt ei puhuttu mistään pienistä rahoista. Ja koska tuloni ovat olleet hurjat kolmesataa (hoitoraha), nyt vähän aikaa, niin tuo on aika kiva summa. Tästä mammasta tulee siis työssäkäyvä mamma seitsämäksi viikoksi.