Tänään käytiin neuvolassa. Tässä vaiheessa raskautta siellä käydään kerran viikossa. Eipä siellä mitään ihmeistä ollut tälläkään kertaa. Pikkuinen kasvaa edelleen (eli sf-mitta kasvaa). Hän on vähän laskeutunut mutta ei todellakaan kiinnittynyt. Verenpaine, pissa ja kaikki muu on ok. Hemoglobiinia ei tällä viikolla otettu, kun se viime viikolla oli 154. Pikkuisen sydänäänet ovat hyviä ja hän makoilee vatsassa oikein päin, eli pää alaspäin.
Neuvolantäti on minun ja Haaveilijan kanssa samaa mieltä: ei tämä vauva ole itsekseen tulossa. Hänellä on vielä niin hyvin tilaa kasvaa, minulta ei ole irronnut limatulppaa eikä supistuksia ole ollut. Siis sellaisia OIKEITA supistuksia. Niitä ärsyttäviä supistuksia, joita on tullut syksystä asti, tulee edelleen silloin tällöin.
Huomasin eilen illalla pohtiessani näitä supistuksia, että nyt minulla tulee niitä noin 1000 kertaa vähemmän mitä tuli viime syksynä. Kysyttäessä supistuksista olen automaattisesti vastannut, että samalla lailla kuin ennenkin. Mutta eihän se pidä paikkaansa. Viime syyskuussa sain 3 supistusta ihan vain siitä, että kävelin sängystä vessaan. Nyt minä puuhastelen päivät pitkät jotain pientä enkä saa välttämättä yhtä ainoaa supistusta!
Supistuksia alkaa tulla yleensä vasta "suuremmassa rasituksessa" eli esimerkiksi pukiessa ulkovaatteita pojalle, joka juuri sillä hetkellä ei millään haluaisi niitä päällensä. Toinen supisten aiheuttaja on käveleminen. Eli puolikkaan Prisman lyllertäminen aiheuttaa supistuksia. Mutta ei siis sellaisia toivottuja, jotka enteilisivät paikkojen avautumiseta, vaan sellaisia ärsyttäviä jotka jatkuessaan saavat minut tähyilemään lähintä paikkaa jonne oksentaa.
Eli minä voin vallan mainiosti täällä kotona puuhastellessani. Kaipuu ulkomaailmaan on kuitenkin kova, joten pikkuisen saapumista odotellaan. Sillä välin aion herkutella kaikella sellaisella, mitä en saa sitten (suurella todennäköisyydellä) vähään aikaan syödä. Leivoin siis eilen laskiaispullia vehnäjauhoista ja laitoin väliin mansikkahilloa. Nam!
Huomasin eilen illalla pohtiessani näitä supistuksia, että nyt minulla tulee niitä noin 1000 kertaa vähemmän mitä tuli viime syksynä. Kysyttäessä supistuksista olen automaattisesti vastannut, että samalla lailla kuin ennenkin. Mutta eihän se pidä paikkaansa. Viime syyskuussa sain 3 supistusta ihan vain siitä, että kävelin sängystä vessaan. Nyt minä puuhastelen päivät pitkät jotain pientä enkä saa välttämättä yhtä ainoaa supistusta!
Supistuksia alkaa tulla yleensä vasta "suuremmassa rasituksessa" eli esimerkiksi pukiessa ulkovaatteita pojalle, joka juuri sillä hetkellä ei millään haluaisi niitä päällensä. Toinen supisten aiheuttaja on käveleminen. Eli puolikkaan Prisman lyllertäminen aiheuttaa supistuksia. Mutta ei siis sellaisia toivottuja, jotka enteilisivät paikkojen avautumiseta, vaan sellaisia ärsyttäviä jotka jatkuessaan saavat minut tähyilemään lähintä paikkaa jonne oksentaa.
Eli minä voin vallan mainiosti täällä kotona puuhastellessani. Kaipuu ulkomaailmaan on kuitenkin kova, joten pikkuisen saapumista odotellaan. Sillä välin aion herkutella kaikella sellaisella, mitä en saa sitten (suurella todennäköisyydellä) vähään aikaan syödä. Leivoin siis eilen laskiaispullia vehnäjauhoista ja laitoin väliin mansikkahilloa. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti