perjantai 25. tammikuuta 2013

Raskausarpia ja raivoamista

Kiitos vain pieni masussa viihtyvä vauvani. Et sitten voinut pysyä siinä optimaalisessa asennossa synnytyksen kannalta. Ensin kyllä laskeuduit pari senttiä, mutta sitten päätit alkaa kääntyilemään. Ja sen kääntyilyn seurauksena navanympärysihoni ei taida koskaan enää palautua entiselleen.

Aiemmin se oli pieni peppusi joka puski tuossa napani vasemmalla puolella. Nyt en enää tiedä mikä osa sinusta puskee missäkin, koska koko vatsani tuntuu olevan nyrkkeily- ja potkusäkki. Siltä se siis tuntuu. Ja miltä se näyttää? No siltä kuin pieni apina raivoaisi vatsassani ja yrittäisi päästä ulos navan kautta.

Vauhtihirmusta jäi pari pientä hopeanväristä juovaa navan ympärille. Sinä, vauveli, taisit nyt kyllä päihittää isoveljesi jo ennen syntymääsi. Oi miksi, miksi, miksi vielä näin loppumetreillä? Toisaalta, raskausarvet Vauhtihirmusta tulivat vasta viikolla 41+..., joten pitihän sinun pitää kiirettä, jotta varmasti ehdit. Olisihan se nyt ollut kauheaa, jos mamman massu olisi sileä ja siisti...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti