Lasi on puoliksi täynnä

Tänä aamuna sitten tein sen raskaustestin. Ja negatiivinenhan se oli. Epätietoisuus on pahinta, joten tällä kertaa testin tulos oli helpotus. Tällaisen alun jälkeen raskaus jatkuisi aika hermostuttavissa merkeissä.

Minun lasini on nykyään puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä, joten tästäkin ei-raskaudesta ja imetyksen päättymisestä löytyy paljon hyviä puolia.

1. Saan syödä mitä huvittaa! Ei tarvitse miettiä pojan allergioita eikä sikiön hyvinvointia.

2. Saan juoda mitä huvittaa! Okei, tämä on vähän sama kuin edellinen, mutta silti hyvä! Vanhana kahvikissana toivotan tervetulleeksi yli 3 kuppia kahvia päivässä -elämän :)

3. Pääsen viihteelle! Olen käynyt ulkona viimeksi kesäkuussa 2009, joten tätä on odotettu :D Eli puhun siis alkoholin nauttimisesta ja yöelämässä käymisestä, jos jollekulle jäi epäselväksi ;D

4. Saan alkaa nukkua kunnolla! Tähän asti minä olen hoitanut pojan yöheräilyt tissillä, joten nyt alkaa tasa-arvo tässä asiassa. (Okei, vähän sellainen mukautettu tasa-arvo, koska mies käy töissä ja minä en. Joten seuraavat viisi yötä ovat taas minun, mutta sitä seuraavat yhdeksän yötä voimme taas jakaa.)

5. Ehkä tämä pitsanaama rauhoittuu (onko tämä liikaa toivottu?). Naama, niska ja päänahka ovat kukkineet raskauden puolivälistä asti (eli noin 2,5 vuotta!). Välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta silti olen koko ajan ollut iholtani teini-ikäisen näköinen. Jännä juttu, että siihen on niin tottunut, että tämä pääsi vasta listan sijalle viisi. Noiden neljän jälkeen piti oikein miettiä, että kuinka elämä oikein muuttuukaan...

6. (Ja kun ulkonäköön kerran päästiin, niin) voin taas värjätä hiukseni! Olen pitänyt pitkään taukoa, koska olen elänyt 'olen-ehkä-raskaana' -elämää. Nyt on siis aika vähän tasoittaa tätä oman värin ja purkkivärin välistä rajaa laittamalla väliin jotain väriä siltä väliltä.

7. Voin auttaa enemmän miestä remontoinnissa. Saan vähän päänsärkyä maalin hajusta, joten en ole halunnut hengitellä niitä katkuja imettäessä tai raskaana ollessa. Nyt siis pääseen maalailemaan.

8. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: ehkä pikkuhiljaa aivokapasiteetti nousee 0,1 sinne keskiverto 10 prosentin käyttöasteeseen. Tämä helpottaisi koulunkäyntiä huomattavasti.

Bonus: Meidän ystävä- ja tuttavapiiriin tulee tai on tullut tänä vuonna 10 vauvaa. Joten tälle vuodelle riittää vauvoja, ja ensi vuonna on sitten ehkä meidän vuoro!