Helmikuun lopussa raportoin imetyksen vähentämisestä (Imetyksen lopettaminen (osa 1?) ). Homma on edennyt sinänsä hyvin, että olemme jatkaneet samalla linjalla. Eli yöunet alkavat vaunuissa, sitten siirrytään pinnasänkyyn ja sieltä poika saa kömpiä kainalooni halutessaan.
Takapakkia ei ole tullut, eikä poika ole vieläkään aloittanut kummoista protestointia. Kuten olen jo maininnut, niin olen aika pehmo mamma. Eli jos protestointi olisi ollut voimakasta, niin imettämisen lopettamista olisi mietitty uudestaan ja pidemmällä kaavalla.
Nyt kuitenkin näyttää hyvältä. Ja kahden vuoden rajapyykki on lähestymässä, joten pian tämä "pitää" lopettaa kokonaan. Vauhtihirmua odottaessani en ikinä kuvitellut imettäväni näin pitkään. Näin kuitenkin kävi, ja tämä lopettaminen tuntuu hyvin haikealta. Elämä yllättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti