Unettomuuden anatomia

Nukuin viime yönä ruhtinaalliset 6 tuntia! Sitä ei ole tapahtunut ikuisuuteen (eli moneen päivään)! Nuo kuusi tuntia jakautuivat kahteen pätkään (4+2), joista ensimmäisen koira katkaisi puolessa välissä uikuttamisellaan. Eli minä nukuin 2+2+2, mutta poika nukkui samaan aikaan 4+2. Koiralla on kevättä rinnassa, joten se näkee vähän levottomia unia, ja välillä ulisee unissaan.

Poikahan nukkuu vuorokaudessa sen 12-14 tuntia, mitä tuon ikäiset yleensäkin nukkuvat. Hän kuitenkin nukkuu kevyesti ja lyhyissä pätkissä. Se tarkoittaa sitä, että hän, tai yleensä me molemmat, heräämme monta kertaa yössä. Sitähän on jatkunut nyt jo pian kaksi vuotta, joten se ei ole uusi asia.

Uusi asia on minun yökyöpeli-elämäni. Viime kuukaudet olen pääsääntöisesti nukkunut 6 tuntia yössä, senkin 3-4 pätkässä. Minua ei väsytä iltaisin lainkaan (vaikka unenpuutetta olisi kuinka). Sitten kun menen makaamaan, en saa unta pariin tuntiin. Olen ennenkin ollut huono nukahtamaan, mutta imettäminen auttoi siihen. Nyt viime aikoina kun ensin imetin vain vähän, ja nyt en moneen päivään enää ollenkaan, imetyshormonit eivät ole auttaneet nukahtamisessa.

Olen viime sunnuntain jälkeen nukkunut joka yö noin kolme tuntia, ja senkin korkeintaan tunnin pätkissä. Joten tänä aamuna, kuuden tunnin unien jälkeen, tunsin olevani todella levännyt, pirteä ja reipas! Siitä ei voi vetää muuta kuin sen johtopäätöksen, että vähään uneen tottuu, jolloin pienikin lisäys unen määrään auttaa hurjasti.

On aivan tutkittu juttu, että suuri osa suomalaisista nukkuu jatkuvasti liian vähän. (Luin siitä joskus syksyllä tai talvella. En jaksa nyt etsiä lähdettä tähän. Lisään sen myöhemmin, jos se tulee vielä vastaan.) Aikuiselle sopiva unen määrä olisi 7-8 tuntia. Sen yli tai ali menevä osuus on terveysriski.

Tässä talvella julkaistiin toinenkin tutkimus uneen liittyen (en jaksa etsiä siihenkään nyt linkkiä). Aiemmin on liputettu kahdeksan tunnin keskeytymättömän unen puolesta. Nyt kuitenkin on todettu, että todella moni, joka periaatteessa nukkuu heräämättä, havahtuu monta kertaa yössä. Osaa kertoja ei muista enää aamulla, osan muistaa. Voin empiirisellä kokomuksella todeta, että ainakin Haaveilija ja Vauhtihirmu ovat tällaisia havahtujia. Vauhtihirmulle osaan sanoa selkeän kaavankin, sen verran on tullut valvottua hänen vierellään kelloa tuijottaen.

Ja vaikka tuoreille äideille suunnatussa materiaalissa sanotaan, että olisi hyvä nukkua ainakin joka toinen yö yksi kolmen tunnin pätkä, niin ilmankin selviää. Minä nukuin ensimmäisen kolmen tunnin pätkän pojan ollessa vuoden ja neljä kuukautta. Arvatkaa, tuntuiko olo silloin levänneeltä! Joten suosittelen kyllä kaikille tuota ainakin joka toinen yö kolmen tunnin unia. Varmasti silloin olo tuntuu jatkuvasti levänneeltä. Tuo nukkuminen onnistutaan järjestämään monissa perheissä ainakin sillä tavalla, että isä ottaa yhden kolmen tunnin hoitopätkän keskellä yötä, niin äiti saa nukkua keskeytyksettä.

Meillä tämä ei oikein onnistunut, enkä osannut sitä pyytääkään. Pätkittäiseen uneen tottui aika nopeasti, ja vajosin uneen myös nopeasti imettämisen ansiosta. Mutta kyllähän se unettomuus aiheutti kaikenlaisia oireita. Sekä lähi-, työ- että pitkäaikaismuisti kärsivät eniten. Kaiken kapasiteetin joutui käyttämään siihen, että sai kaikille ruokaa vatsaan ja vaatteet päälle. Kaikki sen lisäksi oli pelkkää plussaa. Muisti ei ole kuitenkaan minnekään kadonnut, ja nyt se toimii koko ajan paremmin. (Monillehan pelkkä raskaus tai imettäminen aiheuttaa muistiongelmia. Joten vaikka koko perhe nukkuisi alusta asti hyvin, niin äiti saattaa olla aika hajamielinen.)

Niin unohtui tuossa sanoa, että silloin ensimmäinen yö imettämisen lopettamisesta meni hyvin. Poika ja minä nukuimme yhtäaikaa yhden 3,5 tunnin pätkän. Mutta sitten sunnuntaina alkoi flunssa, ja nyt on ollut kuumetta, nuhaa ja ripulia vaihtelevasti joka päivä sen jälkeen. Ne tietenkin vaikuttavat yöuneen. Mutta eiköhän tämä mene pian ohi, niin tässäkin talossa aletaan ehkä nukkua.

Jälkihuomautus. Jos lukija miettii, että onkohan Insinööriäiti aivan tosissaan tässä tekstissä, niin voin vastata, että olen. Ja tiedän, että monessa lapsiperheessä on uniongelmia, sekä aikuisilla että lapsilla. Niistä ei vain välttämättä puhuta kaikille, koska puhuja leimataan joko a) valehtelijaksi tai b) valittajaksi. Kukaan ei halua olla kumpaakaan, joten monesti ongelmia vähätellään.


Ja jälkikirjoituskin on pakko lisätä. USA:n armeijan erikoisjoukoissa on todettu, että ihminen selviää hyvin pitkään pelkällä 45 minuutin yöunella (taas kerran linkki tulee, jos sen vielä löydän). Tietenkin voidaan kysyä, kuinka hyviä ratkaisuja ihminen tekee siinä tilassa. Ja toisekseen voidaan kai todeta, että kyllä elämä mukavampaa on kun nukkuu vähän enemmän.