Mistä on hyvät äidit tehty?

Käykääpä lukemassa oheisen linkin takana oleva kolumni: Mistä on hyvät äidit tehty?

Kuten tekstissä sanotaan, tuohon äitikilpailuun törmää jo raskausaikana. Aina olet joko liikaa jotain tai liian vähän jotain. Ja voin avoimesti myöntää, että olen itse aivan varmasti syyllistynyt tähän samaan. Sitä pitää omia valintojaan aina parhaina, niin välillä on vaikea ymmärtää, miksi joku toinen tekee toisella tavalla.

Olen aikamoinen päällepäsmäri, ja vaikka en jakelekaan neuvoja kyselemättä, niin asioista puhuttaessa kerron miten meillä tehdään. Ja siitä saa monesti sen vaikutelman, että ajattelen sen olevan ainoa oikea tapa tehdä asioita. Olenkin viime aikoina keskustellessani muiden äitien kanssa, maininnut aina välillä, että meillä tehdään näin, mutta jokaisella on varmasti oma, oikea, tapansa.

Äidit ovat nimittäin hyvin herkkiä. Niin minäkin olen. Monesti toisen ihmisen laukaisema aivan viaton kommentti saattaa haavoittaa syvästi. Tämä tekee äiti-asioista keskustelun välillä hyvin haastavaksi. Ketään et tarkoita loukata, mutta et tiedä, loukkaatko vahingossa. Erikseen ovat tietenkin ne ihmiset jotka haluavat loukata tahallaan.

Tunnistan muuten itsessäni muutaman kolumnissa mainitun puutteen. En osaa pyytää apua. Keneltäkään. Enkä osaa vain olla. Molempia olen treenannut viime kuukausina. Viimeksi tänä aamuna häädin miehen alakertaan nukuttamaan poikaa, jotta saisin itse edes muutaman tunnin unet. Tätä en olisi tehnyt muutama kuukausi sitten, vaan olisin itse noussut unettomasta yöstä huolimatta.

Mutta meillä ei ole ikinä siistiä. Okei, ehkä pari kertaa vuodessa, jos on juhlat. Eikä pottailu ota oikein onnistuakseen. Mutta sitä pitää kyllä treenata. Nimimerkillä: olen pessyt parivuotiaan niskapaskat tällä viikolla jo neljästi.