Omien sanojensa syöminen tekee silloin tällöin hyvää kaikille ihmisille.
Vaikka vannoin, että en enää ikinä pistä pahvilevyjä kattoon (ikuisuusremppa), niin arvatkaas mitkä meidän keittiön katossa nyt komeilevat? Ja kaiken lisäksi vielä ne samat, aavistuksen väärän kokoiset levyt!
Se on se pohjalainen periksiantamattomuus, jolta ei pääse pakoon. Ajattelin tänään iltapäivällä ihan huvikseni koittaa, että kuinka väärän kokoisia ne levyt oikeastaan olivatkaan (kun liesituuletin on nyt vähän eri kohdassa). Kun sitten olin saanut ensimmäisen rivin trimmattua paikoilleen, niin loput menivätkin suhteellisen helposti. Joten tuolla katossa ne nyt komeilevat: kertaalleen irrotetut pahvilevyt.
Ja ovatpa ne levyt kertaalleen tipahtaneet päähänikin (kun yritin nitoa niitä kiinni ilman lisälankkuja). Tänään onnistuin yhdellä niistä levyistä tiputtaa kellon alas seinältä. Se lensi kauniissa kaaressa suoraan jalkapöytäni päälle! Jalkapöytään tuli kaunis vekki ja mukava kuhmu. Tekevään siis sattuu.
Ja minä aina valitan, että Haaveilija on erittäin onnettomuusaltis.
Olen joskus lukenut, että ihminen huomaa yleensä toisissa ne piirteet, jotka häiritsevät itsessä.
Mitään en kuitenkaan myönnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti