Päätin ennen tämän raskauden alkua (kuten mainitsin jo kesäkuussa), että en stressaa turhista asioista enkä murehdi pikkujuttuja. No. Nyt minun ei tosiaan tarvitse murehtia pikkujuttuja kun on jotain paljon suurempaa murehdittavana. Onneksi tämä on kuitenkin sellainen asia, johon voin itse vaikuttaa. Minun tarvitsee 'vain' levätä ja ottaa rauhallisesti. Jos kyse olisi vaikka kohdunkaulan lyhenemisestä ja kohdunsuun avautumisesta tai maksan toimintahäiriöstä, niin en voisi tehdä kotona mitään vaan joutuisin sairaalaan makaamaan. (Syyskuun -12 Vauva-lehdessä oli artikkeli näistä äideistä jotka joutuvat jo puolivälissä raskautta sairaalaan vuodelepoon. Minulla on siis vielä helppoa verrattuna heihin.) Kunhan saan pidettyä supistukset poissa eikä istukka repeä, niin minä saan olla kotona vielä monta kuukautta.
Pohdiskelin yksi aamu sängyssä kun Vauhtihirmu ja Haaveilija vielä nukkuivat, että meillä on oikeasti vielä kaikki ihan hyvin. Kenelläkään ei ole välitöntä hengenvaaraa, vaikka kohonnut riski onkin. Vauva voi hyvin, vaikkei häntä ultrattukaan mielestäni yhtä tarkasti kuin Vauhtihirmua aikoinaan. Mutta se lääkäri, joka teki Vauhtihirmun rakenneultran ei ole enää kunnalla töissä vaan perusti oman vastaanoton. Ja hänellä riittää asiakkaita. Joten jos huoleni kasvaa tai haluan toisen lausunnon, voin varata ajan hänelle.
Yksi todella hyvä asia tässä on se, että meidän ei tarvitse viedä Vauhtihirmua hoitoon minun pakkoleponi takia. Vaikka äitini sanoi elokuussa, että hän ei voi muuttaa meille hoitamaan Vauhtihirmua minun koulupäivieni ajaksi, hän muuttaa meille kuitenkin nyt. Hoitaminen on aivan eri asia, kun minä olen täällä paikalla (vaikkakin sohvalla), kuin jos he olisivat kahdestaan. Lisäksi äitin ei tarvitse laittaa poikaa nukkumaan, koska Vauhtihirmu voi nukkua päiväunet minun kainalossani. Minähän makoilen jokatapauksessa kaiket päivät.
Lisäksi minulla on nyt todella hyvin aikaa valmistaa erilaisia villavaatteita vauvalle ja koko perheelle. Vauva on saanut jo villaviltin ja villasukat. Nyt neulon Vauhtihirmulle villasukkia ja ystävä tilasi omalle tytölleen villasukat. Ihanaa, kun saa edes jotain tehtyä, vaikka olo välillä aika turhalta tuntuukin. Kouluhommiin en pysty keskittyä, koska Vauhtihirmu on kuitenkin koko ajan täällä ja kaipaa huomiotani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti